Minä muutin. Kesällä.
Gösta Sundqvistin antisankari rakensi taloa liki pitäen kolme vuotta markkoja vaan ei vaivojaan säästellen. Oman elämäni antisankarina tein muuttoa perheeni kanssa kauan. Aloitimme puuhastelun aiheen parissa ensimmäisen lapsen syntyessä ja kauniiseen maaliinsa se päättyi kolmannen lapsen synnyttyä. Neljättä en harkitse, joutuisin vaihtamaan autoa TAAS. Gregoniaanisen ajanlaskun mukaan tähän meni viisi vuotta.
Nyt arvon lukija saattaa pohtia mielessään, taivaan tähden, miten tämä kaikki liittyy jääkiekkoon? Kysymys ei liene täysin aiheeton.
Mutta kuka muistaa, kuinka Marko Virtanen sai kengän kuvan takalistoonsa keväällä 2018, kun JYP oli ottanut pleijareissa kuokkaan Hifkiltä. Pahimmillaan ylimieliset stadilaiset olivat päästäneet jyväskyläläiset johtamaan 5-1 ottelusarjan viidennessä ottelussa. Rummunpauke Hippoksella taukosi jatkoajan jälkeen, kun penteleet menivät ja voittivat ottelun 6-7.
Virtasen Marko ei ollut saanut henkilöitään pelaamaan sellaista kiekkoa kuin Jyväskylässä toivottiin. Jyväskyläläiset väittivät Virtasen pelitapaa tylsäksi ja joukkue oli aina tylsästi kausikorttipaikoilla viiden sakissa hänen luotsatessa joukkuetta.
Tulokset eivät ole Virtasen toivotun poistumisen jälkeen Jyväskylässä aiheuttaneet hurraa-huutoja eikä poika ole tullut kotiin. Viime kaudella Jyväskylässä jännitettiin, kuinka monta osumaa virolainen takatukka tekee ja päästäänkö pudotuspeleihin – Robert Rooba painoi 30 maalia ja JYP jäi jumboksi.
Tulee mieleen se, kuinka Winston Churchillin kerrotaan tokaisseen, että paras vastaväite demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa. Pohdin vain, koskeeko tämä sama meitä kiekon seuraajia?
Sahlstedtin Kalle on rakentanut Lukkoa kuin Iisakin kirkkoa ja saanut aikaan melkein raamatullisen ihmeteon, eli nostanut raumalaiset mestariksi. Hän meni ja palkkasi Virtasen päävalmentajaksi. Raumalaiset voittivat muuten viime kaudella myös A-nuorten mestaruuden. Katso, vaikka Googlesta kuka joukkuetta koutsasi.
Hallitsevan mestarin tavoitteena on vakiinnuttaa paikkansa neljän sakissa. Joukkue valmensi tylsän valmentajan, joka tuntuu vievänsä porukkansa sinne tehdastakuulla.
Tobias Salmelainen taas on johtanut HIFK:n joukkoja vuodesta 2017 ja on vakiinnuttanut joukkueen paikan välieräjoukkueena. Tänä vuonna kasassa on sellainen sikermä, että menestystä voi olla tiedossa. Pohjat tälle luotiin Jarno Pikkaraisen kanssa. Näistä pohjista juo nyt Ville Peltonen staffeineen.
Peltonen on saanut itse Petteri Sihvosen kommentoimaan positiivisesti Peltosen käkikellomaasta mukanaan tuomaa kiekkoa. HIFK:ssa valmentaja ei ole usein saanut luottamusta avaimet käteen -periaatteella. Jatkoajan keskustelupalstallakin Ville Peltosen potkuja vaativa ketju laitettiin pystyyn vasta toukokuussa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta Peltosen puheissa on se, että HIFK-legendan poika, melkein legenda itsekin heitti pelikirja-höpinät romukoppaan. Sen sijaan hänen HIFK:nsa nojaa joukkueen perinteisiin arvoihin. Keskustalaiset sanoisivat, että HIFK:lla on vahva arvopohja. HIFK:n mediaosasto onkin toistuvasti joutunut torppaamaan Annika Saarikon lähestymisyritykset, kun hän on halunnut kysyä vuoden 1995 maailmanmestarilta vinkkejä, kuinka löytää Keskustan arvopohja.
Lukossa töitä tehtiin pitkäjänteisesti yhteistyössä Pekka Virran ja Sahlstedtin kanssa. Ilman Virtaa ei olisi Sahlstedtia, mutta luulen, että menestys ei Raumalla ole Virran mukanaan viemää. Pekka Virta on pitkien projektien mies, jonka kaksi viimeistä projektia on päättynyt loppuotteluihin. Kaakon kulmalla eletään nyt mielenkiintoisia aikoja.
Jotta pääsemme loppuun, pitää mennä alkuun. Talon rakentamisessa ja Liiga-joukkueen rakentamisessa on paljon samaa. Jos haluaa hyvää, joutuu laittamaan rahaa kiinni, oli kyseessä sitten talon tai jääkiekkojoukkueen rakentaminen.
Jos kylppärin laatat imaisevat puolet budjetista, ikkunoiden ja ulko-oven tiivisteet saattavat falskata. Jääkiekkojoukkueessa liian kallis keskushyökkääjä saattaa johtaa siihen, että peräpää vuotaa.
Ja jos kolmen vuoden jälkeen rakennusprojekti ei näytä valmiilta, lätkimään saattavat lähteä niin kannattajat kuin vaimotkin, vaikka kuinka suoristelisit kuistilla nauloja.
Värityskirja on toimittaja Petri Lajusen ajankohtaisiin aiheisiin tarttuva pakina, joka julkaistaan silloin tällöin, useimmiten tällöin.
