Jukka Jalosen mukaan yhteiset leijona-arvot ja niihin sitoutuminen antavat mahdollisuuden menestyä. Joukkueen arvomaailmaan kuuluu muun muassa kaverin auttaminen.

Kun katsoin – lopputulosta lukuun ottamatta vihkoon mennyttä – Ranska-ottelua, syntyi mielikuva, että vertaisten auttamisen sijaan kyse onkin yhteisön johtajan eli Jalosen auttamisesta. Keväästä 2019 alkaen Jalosen valmentamat maajoukkueet ovat voittaneet olympiakullan, kaksi maailmanmestaruutta ja MM-hopean.

Niinpä arvonimi Leijonakuningas on enemmän kuin ansaittu.

Jalosen asema johtajana ei hänelle tai hänen valmennuksessaan pelanneille ole välttämättä yhtä kiistaton, mutta Ranska-ottelun vastoinkäymisten hetkillä oli nähtävillä nimenomaan valmentajan luottopelaajien korostunut panos.

Kuningas tarvitsee aseenkantajansa, ja yhtenäiseksi joukkueeksi vuosia kehuttu Leijonat tarvitsi muutaman yksilön erottumista.

Nopean tasoituksen Ranskan šokkialun jälkeen tehnyt Harri Pesonen on Jalosen kanssa voittanut neljän vuoden aikana kaikki mahdolliset kullat. Ville Pokka, jonka laukauksen paluukiekon Pesonen löi tyhjään maaliin, oli viime vuonna voittamassa MM- ja olympiakullat sekä MM-hopeaa 2021.

Yli kaksimetrisen Marko Anttilan merkitys Jalosen joukkueille on ollut jopa kokoaan suurempi, mistä tuoreimpana osoituksena kapteeni teki yksilösuorituksella 3–2-johtomaalin ja oli alustamassa Ahti Oksasen 2–1-osumaa.

Sakari Manninen oli Pesosen tavoin mukana kaikissa kultajuhliin päättyneissä turnauksissa, ja ykkössentteri otti Ranska-ottelun kolmannessa erässä roolia – ensin taidokas syöttö Teemu Hartikaisen ylivoimamaaliin ja lopuksi kiekko tyhjään maaliin. Manninen ja Hartikainen olivat tärkeä tutkapari viime vuoden tuplamestaruuksissa, ja iso rooli on jatkunut tänä keväänä.

Kuningas tarvitsee aseenkantajansa, ja yhtenäiseksi joukkueeksi vuosia kehuttu Leijonat tarvitsi muutaman yksilön erottumista.

Suomi oli viisikkona yllättävän suurissa vaikeuksissa Ranskan liukasliikkeisen hyökkäyspelin kanssa, ja ilman yksilöiden ekstrapanosta tulos olisi voinut olla katastrofi. Jalonen on nykyisen leijonapestinsä aikana lyönyt tiskiin niin kovat näytöt, että hän on lähestulkoon kritiikin yläpuolella.

Prosessin keskeneräisyys, ratkaisevien pelien voittaminen – Ranskalle häviämistä olisi ollut vaikea selitellä kuluneilla fraaseilla. Päävalmentajalla olisi ollut peiliin katsomisen paikka. Luottopelaajat kuitenkin pelastivat Jalosen koko kansan häpeäpaalulta.

Keskikaistan kapeus ja puolustuksen kiekollinen osaaminen olivat ennakkoon arvioituna Leijonien mahdolliset ongelmakohdat. Turnauksen alettua viimeistely on näyttänyt hankalalta, erityisesti kärkijoukkueita vastaan.

Näihin rooleihin olisi Pohjois-Amerikasta ollut tarjolla vahvasti pelanneita yksilöitä.

Juuso Välimäki oli Miro Heiskasen jälkeen tehokkain suomalaispuolustaja. Juuso Pärssinen otti jämäkästi paikkansa Nashville Predatorsin kokoonpanossa heti ensimmäisellä kaudellaan. Eeli Tolvanen pelasi Seattle Krakeniin siirryttyään paremmalla pistekeskiarvolla kuin kisajoukkueeseen valittu Kaapo Kakko.

He ovat kiistatta erinomaisia pelaajia, mutta sitoutuminen leijona-arvoihin ja uskollisuus Leijonakuninkaan aseenkantajana eivät ole yhtä varmoja. Jalonen tarvitsee pelaajia, joiden hän voi luottaa ottavan sankarin viitan harteilleen.