Kun muistellaan Teemu Selänteen ilmiömäistä uraa jääkiekkoilijana ja mietitään sen merkittävimpien hetkien päivämääriä, tulee harva todennäköisesti maininneeksi syyskuun 20. päivää vuonna 2004.
Tuona päivänä Selänne makasi nukutettuna yksityisklinikalla Helsingissä. Kirurginveistä heilutteli Ismo Syvähuoko.
Perjantaina 50 vuotta täyttävän Teemu Selänteen NHL-uraan mahtui kaksi vaihetta: ura ennen ja jälkeen vuoden 2004 polvileikkauksen. Tuosta päivästä lähteneen kuntoutuksen aikana Selänne sai NHL-uransa takaisin.
Selänne oli vuosikausia ollut yksi Suomen seuratuimmista urheilijoista. Ajat Jokereissa, Winnipegissä ja Anaheimissa tekivät hänestä Suomen suurimman jääkiekon supertähden – samoina vuosina, kun soihdun edellinen kantaja Jari Kurri pelasi viimeisiä vuosiaan Los Angelesissa, New Yorkissa ja Coloradossa.
Ajat San Josessa ja katastrofikausi Coloradossa saivat Selänteen uran jo hiipumaan. Pelaaminen näytti jo siltä, että valinta Leijonien suureen rooliinkaan ei olisi ollut enää itsestäänselvyys. Raippaa tuli – ja peliotteiden kannalta myös ansaitusti. Selänteen taso ei riittänyt huipputulokseen kaukalossa.
Kokonaisuutena urasta jäi suuhun kaikkea muuta kuin tappion maku − melkein kymmenen vuotta sen jälkeen, kun uran luultiin jo olleen päättymässä
Suurelle yleisölle ei ollut kuitenkaan tiedossa, kuinka pitkään kortisonin ja särkylääkkeiden avulla pitkitetty polvileikkauksen siirtäminen oli jatkunut ja kuinka paha vamma kokonaisuudessaan oli.
Leikkaus onnistui, mutta sittenkin jopa Syvähuoko arvioi Selänteen uran kestävän parhammillaan vain kolme vuotta.
Selänne päätti toisin. Kuntoutus alkoi, ja Selänne piti asiantuntevan tuen avulla polvestaan jääkiekon kannalta riittävästi huolta vielä peräti yhdeksän kauden ajan.
Kolme kautta venyi yhdeksään, ja millä tavalla. Kaksi ensimmäistä toivat vuosituhannen ensimmäiset yli 90 pisteen kaudet. Selänne oli taas kuin lennossa.
Tähän oma pieni osansa oli toki myös sääntömuutoksilla, jotka suosivat taitopelaajia halonhakkaajien ja roikkujien sijaan. Vuosituhannen vaihteessa NHL ehti olla sarja, jossa toisella kädellä kuljetettiin ja toisella otettiin vastustajan mailaa pois kainalosta. Sitten sen oli pakko muuttua. Nyt Selännekin sai käyttää molempia käsiään kiekonkäsittelyyn.
Nämä kaudet toivat Selänteelle myös hänen itsensä eniten himoitseman palkinnon, Stanley Cupin. Toinen pitkä kevät kovilla tehoilla sai viimeisetkin Selänteen pelkäksi runkosarjapelaajaksi ristineistä hiljenemään.
Upea kiekkoura päättyi 2014 yhteensä 1 451 runkosarjaottelun ja 130 pudotuspelin mittaisena toisen kierroksen tappioon tulevaa mestaria Los Angeles Kingsiä vastaan. Kokonaisuutena urasta jäi suuhun kaikkea muuta kuin tappion maku − melkein kymmenen vuotta sen jälkeen, kun uran luultiin jo olleen päättymässä.
Pelaajauransa jälkeen Selänne on hakenut paikkaansa julkisuudessa ja vaikuttajana vaihtelevalla menestyksellä. Pelaajana ja jääkiekkoilijana hän ehti oman asemansa toden totta löytää.
