Mielipide

TPS osoittaa merkkejä tulevasta − Kiekollinen peli paranee pikkuhiljaa

LIIGA / Kolumni
Turun Palloseura on ajautunut yhdeksän ottelun mittaiseen pisteputkeen ja voittanut neljä edellistä kamppailuaan. Viime viikolla TPS nappasi kolmesta ottelusta yhdeksän pistettä plakkariin ja nousi sarjassa kuuden joukkoon. Turkulaisten kiekollinen peli paranee asteittain, ja se lupaa hyvää loppukaudelle.

Turun Palloseuran pitkän, mutta pimeän tunnelin päässä alkaa viimein näkyä valoa. TPS:n ympärillä on syystäkin pyörinyt paljon negatiivista puhetta viimeisten vuosien ja tämänkin kauden aikana, mutta viime kevät, kesä ja alkanut Liiga-kausi on ainakin allekirjoittaneen silmissä antanut merkkejä siitä, että Turussa mennään kovaa vauhtia oikeaan suuntaan ja organisaation urheilullinen identiteetti alkaa jälleen löytyä.

TPS:ää seuraavilta ihmisiltä kuulee usein epätoivoa omistaan puhuttaessa. Lukuisat epäonnistuneet kaudet ja tappiot syövät syystäkin, eikä uskoa ole kovin helppo palauttaa. Tuska näkyy ja kuuluu −syystäkin− ja jokainen tappio ajaa syvemmälle suohon. Voitot eivät nosta niin hyvin pinnalle, kuin mitä pitäisi. Turussa on havaittavissa sellainen: "Me hävitään lopulta kuitenkin"-asenne.

Mutta itse otsikon aiheeseen, pelaamiseen. TPS on napannut edellisen koluminini jälkeen neljästä pelistä neljä voittoa. Onnistunut ajoitus, joku voisi sanoa, mutta kuitenkin Turun Palloseura on antanut pieniä merkkejä siitä, mitä tuleva voi pitää sisällään.

Mikään ei koskaan ole varmaa, mutta katsottaessa lähihistoriaa ja pelejä KooKoota, JYPiä ja Ässiä vastaan nousee esille pari yksinkertaista seikkaa.

TPS on yritteliäs ja yhtenäinen joukkue. Joukkueessa on yksilötaitoa huima määrä niin pakistossa kuin hyökkäyksessäkin. Sen osoittaa Eemil Viron, Aleksi Anttalaisen ja Josh Kestnerin tekemät maalit. Yksilöt nousevat esille ja ratkaisevat pelejä.

TPS on toisaalta vieläkin pelillisesti hyvin vajaavainen. Kesällä käytännössä täysin uudistunut joukkue on pelannut yhdessö noin 20 peliä, joten pelilliset ongelmat on täysin ymmärrettäviä.

Pelilliset ongelmat johtuvat pitkälti heikoista hyökkäyksiin lähdöistä. Joukkueelle ei ole vielä muodostunut selkäytimeen hyökkäykseen lähtöjen oikea rytmitys.

Tämä johtaa usein siihen, että puolustajat tai hyökkääjät joutuvat kuskaamaan kiekkoa aivan liikaa, mikä johtaa usein kiekonmenetyksiin sekä paineeseen omalla puolustusalueella.

Keskialue tulisi jääkiekossa hallita, mikäli joukkue haluaa hyökätä ja sen myötä puolustaa laadukkaasti.

Kun TPS ei onnistu ylittämään keskialuetta hyvällä vauhdilla kolmelta tai jopa neljältä kaistalta, niin ei synny suoria hyökkäyksiä. Suorien hyökkäysten jälkeen on helpompi aloittaa karvauspelaaminen, joka johtaa jälleen keskialueen hallintaan kiekottomana ja näin helpottaa puolustuspelaamista.

TPS:n peleissä usein maali syntyy virheen kautta. TPS:n käytännössä jokainen viisi vastaan viisi -pelissä syntynyt takaiskumaali menneen viikon peleissä lähti huolimattomuudesta liikkeelle. Keskialueella tapahtui kiekonmenetys tai joukkueen pelaajat eivät saaneet kiekkoa puolustusalueelta ulos.

Esimerkiksi lauantain peli olisi voinut ihan hyvin kääntyä Porin Ässille, mutta maalivahti Ukko-Pekka Luukkonen antoi joukkueelleen mahdollisuuden voittoon.

Hyökkäyksissä maalit syntyvät käytännössä keskialueen riistojen tai hyökkäysalueen paineen päätteeksi eikä niinkään laadukkaiden viisikkohyökkäysten toimesta, sillä näitä ei juuri nähdä. Mutta jokaisella kerran, kun TPS on kiekollisena vauhdilla ylittänyt keskialueen, on se johtanut aina laadukkaaseen maalintekopaikkaan tai jopa maaliin.

Siinä voi jokainen tahollaan miettiä, mitä seuraa, kun päävalmentaja Raimo Helminen saa valmennusjohtonsa kanssa kasaan hyvät pelilliset aihiot TPS:ssä ja tuo pamppu alkaa toteuttaa kuten parhaimmillaan on nähty. Puolustuspään virheet vähentyvät ja hyökkäyksestä saadaan enemmänkin irti.

Materiaali TPS:ssä riittää tähän täysin.

En halua olla ennustaja, mutta 30 voittoa runkosarjan päättyessä ei olisi yllätys.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös