Päävalmentaja Tampereelta, ykkösmaalivahti Venäjältä, neljä puolustajaa Ruotsista ja viisi ulkomaalaishyökkääjää − TPS:ssä on ensi kaudella yhteensä kymmenen ulkomaalaisvahvistusta! Seuran valmennuksessa ja muissa taustajoukoissa vilisee turkulaisia kiekkolegendoja, mutta tulevan kauden kokoonpanoa ei ole rakennettu samalla periaatteella.
Toki TPS:llä on kapteeninaan peräti kuuden vuoden sopimuksella seuraan kiinnitetty konkari Lauri Korpikoski, ja kokoonpanossa on myös Lauri Pajuniemen, Markus Nurmen ja Eemil Viron kaltaisia omia kasvatteja, joihin kohdistuu isoja odotuksia.
Kokonaisuutena pelaajapolitiikka on kuitenkin lyhytjänteistä ja pakotetun oloista.
Ulkomaalaispelaajien määrän lisäksi silmiinpistävää on, että kaikkien sopimus kattaa vain tulevan kauden − hyökkääjät Timur Igragimov ja Evan Weinger ovat lainasopimuksella. Myös päävalmentaja Raimo Helminen on seurassa vain vuoden sopimuksella.
Tällainen lyhytjännitteisyys viittaisi niin sanottuun välikauteen, ellei kokoonpanoa olisi tungettu täyteen ulkomaalaisväriä. Ylivertaisilla taloudellisilla resursseilla operoivan TPS:n välikaudenkin tavoitteet ovat muita ylempänä − runsailla panostuksilla varmasti odotetaan paluuta pudotuspeleihin.
TPS:ää voi verrata NHL-joukkueeseen, joka ei hyödynnä varauksiaan, vaan yrittää ostaa oikotietä menestykseen.
Yksi mahdollinen pudotuspelikevät ei kuitenkaan merkittävästi paranna TPS:n tulevaisuuden näkymiä.
Pajuniemen ja Juuso Pärssisen kaltaiset lupaukset todennäköisesti suuntaavat lähivuosina Pohjois-Amerikkaan, ja pelaajakoordinaattori Tomi Kallion kontaktien avulla naarattuja ulkomaalaisia lukuun ottamatta pelaajahankinnat ovat olleet mitättömiä.
Katastrofaalisen viime kauden jälkeen kotimaisten huippujen houkuttelu Turkuun on ymmärrettävästi hankalaa, eivätkä ulkomaalaispelaajatkaan ole paperilla Liigan kärkeä − yksittäisen kauden päävalmentajasta puhumattakaan.
Potentiaalia pelaajistossa toki on runsaasti, ja KHL:stä hankittu maalivahti Andrei Karejev on lähtökohtaisesti suoritusvarmin hankinta. KHL:ssä meritoituneen maalivahtivalmentajan Ari Moisasen odotetaankin pitkällä kokemuksellaan auttavan venäläistorjujaa realisoimaan potentiaalinsa.
Karejevin hankinnan myötä toisaalta Mestiksessä lupaavasti torjunut Julius Pohjanoksa joutuu hakemaan pelipaikkaa Allsvenskanista, vaikka olisi voinut Moisasen valmennuksessa nousta myös liigatasolla luotettavaksi maalivahdiksi. Neljän ruotsalaispuolustajan myötä puolestaan Ruben Rafkinin ja Viron kaltaiset pakkilupaukset ovat peliajan kanssa ahtaalla.
Tämänkaltaisten kokemusten jälkeen TPS tuskin on siirtomarkkinoilla ykkösvaihtoehto, vaikka pelaajalla olisikin taustaa Turusta. Esimerkiksi KooKoossa läpimurtonsa Liigan huipulle tehnyt hyökkääjä Anrei Hakulinen palasi synnyinseutunsa Turun sijaan hieman pohjoiseen eli Raumalle Lukon riveihin.
Huolestuttavaa tosin on, ettei edes TPS:n taloudellisilla resursseilla saa houkuteltua kotimaisia kärkipelaajia.
Jo aiemmin TPS-taustaisia pelaajia on noussut huipulle muissa seuroissa, kuten puolustajat Elmeri Eronen ja Niklas Friman HPK:ssa Antti Pennasen valmennuksessa.
TPS:ää voi verrata NHL-joukkueeseen, joka ei hyödynnä varauksiaan, vaan yrittää ostaa oikotietä menestykseen. Tällainen toimintatapa harvemmin toimii edes NHL:ssä, ja tilanne näyttäytyykin TPS:n osalta enemmän pakkona kuin harkittuna strategiana − haaviin tarttuneet ulkomaalaispelaajat olivat poikkeuskesänä kenties ainoat mahdolliset hankinnat, jotka Turkuun saatiin.
Huolestuttavaa tosin on, ettei edes TPS:n taloudellisilla resursseilla saa houkuteltua kotimaisia kärkipelaajia − vain pari vuotta sitten TPS nappasi vielä Oula Palveen, joka oli tuolloin Liigan kiistattomia huippuja.
Ensi kaudelle kotimaisten hankintojen kärki on Juhani Jasu, joten pudotus on jyrkkä. Jo aiemmin alkanut ja nyt kärjistynyt ulkomaalaisten suosiminen omien kasvattien sijaan puolestaan tahraa seuran imagoa.
Ennätyksellisen suurella muukalaislegioonalla TPS yrittääkin palauttaa menestystä Aurajoen rannalle. Maineenpalautusoperaation esteenä on kuitenkin monia kysymysmerkkejä, ja onnistuessaankin lyhytnäköinen suunnitelma palauttaisi tilanteen takaisin lähtöruutuun.
Jos taas TPS:n tulevakin kausi menee penkin alle − minkä puolesta olisin valmiimpi lyömään vetoa kuin onnistumisen − olisi Turkuun entistä vaikeampi houkutella laatupelaajia.
Rehellinen välikausi ja iso vastuu omille kasvateille olisi palauttanut imagoa ja uskottavuutta pelaajamarkkinoilla nykyistä ostohousujen pukemista paremmin. Rahaa TPS-organisaatiossa kuitenkin riittää urheilullista osaamista enemmän.
Viime kauden TPS saattoi olla vasta alkusoittoa.
