Kauden 2012–2013 jälkeen kotimainen jääkiekkoliiga suljettiin toistaiseksi viimeistä kertaa. Sarjasta ei voi enää tippua, eikä sinne voi pelaamalla nousta. Tuon jälkeen Liigaan on toki nostettu Mestiksestä Sport, KooKoo ja Jukurit, mutta erilaisten sopeuttamismenettelyjen kautta ja ilman karsintoja. Ainoastaan Blues on pudonnut konkurssiin mentyään.
Alkuviikosta julki tulivat suunnitelmat jalkapallon eurooppalaisten suurseurojen muodostaman Superliigan perustamisesta. Suunnitelmat saivat välittömästi rajua kritiikkiä ja suoranaisen täystyrmäyksen eri tahoilta: faneilta, muilta seuroilta, jopa joukkueiden pelaajilta ja valmentajilta. Avasipa Britannian pääministeri Boris Johnsonkin sanaisen arkkunsa.
Myös Suomen suljettua kiekkoliigaa on kritisoitu vuosien aikana, mutta varsinkin alku-uhman jälkeen melko näennäisesti. Kritiikki on kuitenkin perustunut käytännössä sanasta sanaan samoihin perusteluihin kuin jalkapallon mahtiliigan kohdalla.
Kritiikkiä sai se, että liigan on ollut tarkoitus olla suljettu eli siinä pelaisivat käytännössä samat suurseurat kaudesta toiseen, raportoi YLE uutisessaan aiheesta.
Niin, myös Liigassa pelaavat kaudesta toiseen samat seurat. Liigasta ei voi tippua, eikä sinne voi nousta. Tämä on johtanut siihen, että kauden loppua kohden yhä useampi joukkue pelaa merkityksettömiä pelejä, myy parhaat pelaajansa, eikä pärjää tiukassa kilpailussa katsojien rajallisesta vapaa-ajasta.
– Se ei ole urheilua, kun vaivalla ja palkinnolla ei ole suhdetta toisiinsa. Se ei ole urheilua, jos menestys on jo taattu. Se ei ole urheilua, jos tappiolla ei ole mitään väliä, kommentoi Pep Guardiola, Superliigasta juuri vetäytyneen Manchester Cityn manageri.
Uuden liigan on perusteltu tuhoavan pienempien seurojen mahdollisuudet menestykseen ja unelmiin, esimerkiksi paikoista rahakkailla eurokentillä. Käytännössä se toimisi niin, että rikkaat seurat rikastuisivat entisestään ja pienemmät jäisivät yhä suuremman kuilun taakse.
Valtava kritiikki sai jalkapallon tapauksessa seurat reagoimaan nopeasti, ja nyt koko suunnitelma onkin kaatumassa heti alkuunsa omaan mahdottomuuteensa. Miksi sama ei toimi jääkiekossa?
Huolestuttavinta on, että Guardiolan sanat ovat osoittautuneet täydeksi todeksi. Liigakiekkoilun kiinnostavuus laskee jatkuvasti, eikä pelkästään koronan taakse voida mennä. Tunne on poissa.
Kilpaurheilun päällimmäisen tarkoituksen pitäisi olla voittaminen, eikä työpaikkojen ja liiketoiminnan turvaaminen. Jälkimmäinenkään ei tällä menolla onnistu muutaman vuoden kuluessa enää edes suljetussa liigassa.
Kun kannattajat, pelaajat ja muut tahot uhkasivat äänestää jaloillaan, ja lisäksi UEFA ja kansalliset liigat sulkea seurat sarjoista, oli jalkapallon puolella ryhdyttävä nopeisiin toimenpiteisiin.
Tällä kaudella keskustelu suljetun liigan tulevaisuudesta on ilahduttavasti elpynyt jälleen, mutta teot uupuvat yhä. Minkälainen barrikadeille nousu vaadittaisi suomalaiselta kiekkoväeltä, jotta muutoksia tapahtuisi? Vai onko jääkiekon merkitys yksinkertaisesti jo rapautunut niin paljon, ettei kukaan enää välitä tarpeeksi?
Liiga ja sen osakkeenomistat, eli seurat ovat olleet jo pitkään niin isossa valta-asemassa lajin sisällä, että sille on saatettu jo sokeutua ja mukavoitua. Samalla on unohtunut, että valta tuo mukanaan myös vastuuta koko lajin elivoimaisuudesta Suomessa. Oman pankkitilin saldon priorisointi voi olla lyhyellä tähtäimellä toimivaa, mutta isommassa kuvassa siitä kärsivät kaikki, niin laji kuin liigaseuratkin.
