Yhdysvaltain nuorten pelaajien voittama olympiakulta Lake Placidissa vuonna 1980 oli paitsi yksi jääkiekkohistorian merkittävimpiä urotekoja, myös merkittävä propagandavoitto kylmän sodan kilpakumppanista Neuvostoliitosta.
Olympialaisiin on liittynyt vahvoja poliittisia ulottuvuuksia vuosikymmenestä toiseen, ja tulevat talviolympialaiset ovat propagandakisat mitä suurimmassa määrin. Kiina on kaikkien aikojen heikoimmin rankattu maa olympiajääkiekossa, suurmaat taas saavat avukseen NHL-tähdet.
Kiina kohtaakin alkulohkossa Kanadan, Yhdysvallat ja Saksan, joten isäntämaa joutuu kohtaamaan maailman kirkkaimmat supertähdet.
Kaukalossa Kiinan keskeisin tavoite on välttää nöyryyttäviä tappioita. Selkäsaunojen mittakaavasta huolimatta olympialaiset tarjoavat kuitenkin autoritääriselle hirmuhallinnolle positiivisen näyteikkunan, jolla muokata ihmisten mielikuvia − asetelma on odotetusti herättänyt myös kriittisiä mielipiteitä. Toisaalta edes siedettävän tasoiset otteet jääkiekon kärkimaita vastaan voivat siirtää sympatiat Kiinan puolelle.
isäntämaa Kiinalla on mahdollisuus asettua moraalisesti Yhdysvaltain yläpuolelle − Uiguurien sorto jää taka-alalle, kun riittävästi muistutetaan kaikesta vilpistä, mitä Bowmaniin on yhdistetty.
Neuvostoliiton punakoneen Lake Placidissa kaataneiden amerikkalaissankareiden joukossa onkin näkemys, että Yhdysvaltain pitäisi mennä ja voittaa Kiina tämän kotiyleisön edessä. Yhdysvallat ja Kiina ovat nokitelleet toisiaan poliittisesti jo vuosia, ja kilpailuasetelma siirtyy luontaisesti myös urheiluun − vaikka Kiinasta ei jääkiekossa kilpailijaksi olekaan.
Urheilullisesti Yhdysvallat saa olympialaisiin erinomaisen joukkueen, jota tähdittävät Patrick Kanen, John Carlsonin ja Connor Hellebuyckin kaltaiset konkarit sekä nuoret tähdet, kuten Auston Matthews ja Adam Fox.
Imagopuolella Yhdysvallat on sen sijaan vastatuulessa, sillä maajoukkueen GM on Stan Bowman, jota syytetään Chicago Blackhawksin seurajohtajana vastuun välttelystä ja salailusta liittyen NHL-seuran entiseen videovalmentajaan Brad Aldrichiin kohdistuneista seksirikossyytteistä.
Bowmania on vaadittu sivuun edustustehtävästään, mutta Yhdysvaltain olympiakomitea on tyrmännyt vetoomukset. Bowman on luonnollisesti syytön, kunnes toisin todistetaan. Blackhawksin GM:n julkisuuskuva on kuitenkin jo saatettu kyseenalaiseen valoon entisten pelaajien ja toimihenkilöiden lausunnoilla.
Omanlaisensa mainehaitta on siinäkin, jos maajoukkueen keskeinen johtohahmo erotettaisiin näin lähellä olympialaisia. Vakavien syytösten kohteena oleva Bowman on kuitenkin suorastaan lyömäase Kiinan propagandakoneistolle.
Kävi kaukalossa miten tahansa, isäntämaalla on mahdollisuus asettua moraalisesti Yhdysvaltain yläpuolelle. Uiguurien sorto jää taka-alalle, kun riittävästi muistutetaan salailusta ja muusta vilpistä, mitä Bowmaniin on yhdistetty.
Bowmanin kykyjä urheilujohtajana ei käy kiistäminen – ja Yhdysvallat saa helposti jalkeille kokoonpanon, joka pystyy taistelemaan kirkkaimmista mitaleista. Bowman ei toisaalta ole maajoukkueelle välttämätön tekijä, joten koko kansakunnan edun nimissä olisi syytä pohtia oma-aloitteista vetäytymistä tulenarasta tehtävästä.
Kultaisenkin mitalin arvo himmenee, jos voittoon liitetään maajoukkueen taustahahmon keskeneräisetkin syytteet. ”Miracle on icen” sijaan Pekingissä on Yhdysvalloille tarjolla ”Skandaali kabinetissa”.
