Dougie Hamiltonin ollessa vielä sivussa Carolina Hurricanesin kokoonpanosta sai Sami Vatanen pelipaikan joukkueen ykköspakkiparista. Ennen loukkaantumistaan Hamilton ehti runkosarjassa paitsi tehoilla 40 pistettä 47 pelissä, myös olla joukkueensa paras pelaaja laukaisuhallinnalla mitattuna.
Vatanen astui siis valtavan isoihin saappaisiin.
Ensimmäisen Hurricanes-paidassa pelatun pudotuspeliottelun saldo oli joukkueen voiton lisäksi toiseksi eniten peliaikaa Hurricanes-puolustajista, kakkossyöttö Sebastian Ahon viimeistelemään ylivoimaosumaan ja yhdessä Ahon kanssa eniten laukauksia joukkueestaan − koko ottelussa ahkerin laukoja oli New York Rangersin Kaapo Kakko.
Lisäksi Vatanen oli laukaisuhallinnalla mitattuna joukkueensa eliittiä ja loi joukkueestaan eniten maaliodottamaa. Vastaavasti Vatasta vastaan luotiin eniten maaliodottamaa, mikä on odotettua, koska suomalainen sai paljon peliaikaa ja kohtasi useimmin Rangersin supertähden Artemi Panarinin.
Vatanen itse asiassa pystyi varsin hyvin puolustamaan Rangersin ykköspelaajat pois laukaisupaikoilta, mutta ensimmäinen takaiskumaali kuitenkin sai alkunsa suomalaisen löysästä puolustamisesta. Lisäksi Vatanen joutui puolustamisessaan turvautumaan sääntöjen vastaisiin otteisiin, mikä johti kahteen jäähyyn.
Todennäköisesti Rangersin ylivoimapotentiaali todentuu vielä, ja samat tähtipelaajat pommittavat Hurricanes-puolustusta myös tasaviisikoin.
Rangers pelasi varsin fyysistä peliä, ja pienikokoinen Vatanen olikin kaksinkamppailuissa enemmän vaikeuksissa. Erinomainen puolustajapari Jaccob Slavin ja Hurricanesin jämäkkä viisikkopuolustaminen kaunistelivat jonkin verran Vatasen edistyneitä tilastoja.
Tilastoja kaunisteli myös se, että Rangersin hyökkäyspelaaminenkin oli Hurricanesin vastaavaa jäljessä. Erityisen hyvin ero tuli esiin ylivoimapelaamisessa.
Hurricanes liikutti kiekkoa ja loi painetta sekä laukauksia Henrik Lundqvistin maalille. Rangers puolestaan ei saanut huikeasta yksilötaidosta huolimatta kunnon pakkopeliä aikaan. Viisikko oli staattinen, ja Hurricanes pääsi kovalla paineistuksella ajoittain jopa parempiin maalipaikkoihin alivoimalla.
Kiekollisena ja hyökkäyssuuntaan 29-vuotias Hurricanes-debytantti oli kuitenkin juuri niin hyvä kuin joukkue uskalsi toivoa. Vatanen johti ykkösylivoimaa siniviivalta, käänsi pelin virtausta sekä jalalla että syötöillä ja oli hyökkäysalueella jatkuvasti vaarallinen.
Ensimmäisestä kilpailullisesta pelistä moneen kuukauteen ei kannata liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä vetää, mutta joitain suuntaviivoja joukkueiden pelistä pystyi lukemaan. Hurricanes paineisti ja halusi hallita peliä, Rangers puolestaan pyristeli vastaan ja yritti iskeä vastahyökkäyksistä.
Hurricanes myös peluutti erityisesti hyökkäysvitjojaan Rangersia tasaisemmin, ja Panarin sekä Mika Zibanejad pelasivat isompia minuutteja kuin Hurricanesin ykköshyökkääjät. Todennäköisesti Rangersin ylivoimapotentiaali todentuu vielä, ja samat tähtipelaajat pommittavat Hurricanes-puolustusta myös tasaviisikoin.
Suomalaisen puolustuspelaaminen kaipaa tulevissa peleissä enemmän terävyyttä ja tarkkuutta – tai sitten Vatasen ja koko Hurricanesin on oltava hyökkäyspelissään niin tehokas, että Rangersin supertähdet eivät pysty vastaamaan.
