Mielipide

SaiPan miehistö on valmiina, mutta missä luuraa luotsi?

LIIGA / Kolumni
Sputnikien päättynyt kausi kaatui paljolti eriskummalliseen hankintapolitiikkaan. Vuotokohdat on nyt tilkitty harkituin täsmäiskuin. Kysymysmerkkejä ei kuitenkaan tarvitse olla kuin yksi, jos sellainen on päävalmentajana.

SaiPassa viime kaudella ilmenneet joukkueen rakentamisen ongelmat on halki koko pelaajiston käytännössä ratkaistu kesän aikana. Suurimmat panostukset on tehty Lappeenrannassa keskikaistalle: siinä missä viime kaudella Anssi Löfmanin yllättävän stabiili pelikunto pelasti SaiPan pahimmalta kurimukselta ja uuden kakkossentterin hankkimiselta, on keskikaistalle tänä vuonna tarjolla vaihtoehtoja – myös Jarno Koskirannan säestäjiksi asti.

Viidestätoista sopimuksenalaisesta hyökkääjästä yhdeksän on pelipaikaltaan vähintään toissijaisesti keskushyökkääjä – ja lisäksi on vielä Elmeri Kaksonen. Toisin kuin viime vuonna, hätä ei tule sentterien määrässä eikä ykkössentterin laadussa. SaiPa on perin tarkkarajaisesti valinnut taistelunsa viime vuoden kipukohtien mukaisesti: vaikka potentiaalin realisoitumiseen täytyy nojata, variaatioiden varaa on.

Myös muilla sektoreilla menee kaikin puolin mukavasti. Maalin suulla Niclas Westerholm on kokeneempi kuin koskaan, ja kirittäjä Matěj Tomek ei käytännössä kalpene hänelle piiruakaan. Puolustusta johtaa tasonsa osoittanut kärkinelikko Frölundan parhaan puolustajan Jacob Moveraren johdolla. Laitahyökkääjissäkin syvyyttä ja potentiaalia on kärkiketjun slovakkien Tomáš Záborskýn ja Filip Krivošíkin jälkeen olosuhteisiin nähden sangen kohtuullisesti.

Urheilutoimenjohtaja Antti Tuomenoksa onkin kaikkinensa järjestänyt asiansa niin, että SaiPan vaihtopenkin suurin kysymysmerkki piilee itse penkin sijaan sen takana. Se ei ole Sami Hirvosen tilalle apuvalmentajaksi keväällä tullut Kari Martikainen, se on pääkäskijä Tero Lehterä.

Pelillinen suunta on täysi arvoitus

Lehterän rekrytointi keväällä 2017 kumpusi nimenomaan muutoksen tarpeesta, jota SaiPassa toden teolla oli. Ensimmäisen kauden panostukset pelaajahankinnoissa petasivat Lehterän SaiPalle runkosarjan seitsemännen sijan, mikä näyttäytyi syystäkin onnistumisena.

itsensä ylittäjiä ja ennakoimattomia tasonnostoja on nähty häviävän vähän.

Vuotta myöhemmin seurahistorian tulivoimaisin hyökkäyskalusto siivitti Lehterän matkueen sijalle yhdeksän. Päättyneellä kaudella muutaman kalliin ja nimekkään vahvistuksen ryydittämä nippu hyytyi sijalle 12. Ei vaadi kummempaa päättelyä sen toteamisen pitimiksi, että varsin mittavalla kolmen vuoden otannalla tendenssi on laskeva.

Eikä se laskeva tendenssikään haittaa, jos toimintasuunnitelma on uskottava. Itse pelin päämäärättömyys ja suunnitelmattomuus on kuitenkin välittynyt halki koko Lehterän aikakauden aina piippuhyllylle asti. Lennokkaissa sanakäänteissä on viljelty SHL-kiekkoa, tammen kasvatusta ja muurahaisen matkaa, mutta kaukalossa asti se ei ole liiemmin näkynyt. Asioita on Lehterän mukaan ollut pakko yksinkertaistaa, koska pelaajien taitotaso ei ole riittänyt.

Pienten ja keskisuurten seurojen menestyminen vaatii aina ja iankaikkisesti potentiaalin maksimaalista ulosmittaamista. Toisin kuin edellisen nelivuotiseksi venyneen SaiPan päävalmentajapestin aikana, tällä ajanjaksolla itsensä ylittäjiä ja ennakoimattomia tasonnostoja on nähty häviävän vähän. Pekka Tirkkosen SaiPassa, johon Koskiranta esittelyvideollaan kaiholla viittasi, ei käytännössä muuta nähtykään.

Viime talvena SaiPa oli hetkellisesti kohun keskipisteenä johtajuutta ja joukkueen roolituksia sivunneen kyselynsä tiimoilta. Pukukopin ovista on lappanut tänä kesänä sisään sen tason pelillistä esimerkkijohtajuutta, ettei raportoidun kaltaisia ongelmapesäkkeitä pitäisi päästä enää kytemään. Ei, mikäli päämäärätietoisuus saadaan juurtumaan myös pukuosastolle.

Sveitsissä marinoituneen Kari Martikaisen nosto Liiga-valmennusryhmään, valmentajana vielä nuoren Lehterän aisapariksi, voi osoittautua sen kannalta yllättävänkin kannattavaksi siirroksi.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös