Mielipide

SKA:ssa Venäjän propagandaa edistänyt Mikko Lehtonen ei suinkaan ole ainoa pahis − Jääkiekkoliitto on ennenkin selitellyt ja ummistanut silmänsä

MAAJOUKKUE / Kolumni

Maajoukkueen GM Jere Lehtinen toivotti Mikko Lehtosen "lämpimästi tervetulleeksi" Leijoniin, vaikka puolustaja pelasi kautensa loppuun Pietarin SKA:ssa Ukrainan sodan alkamisesta huolimatta.

Lehtisen mukaan "faktat" on keskusteltu auki. Julkisuuteen näitä tosiasioita ei kuitenkaan tuotu, mikä vaikuttaa vähintään yhtä tuomittavalta kuin valinta ylipäätään.

Teen heti selväksi, että tuomitsen Venäjän sotatoimet ja erityisesti siviileihin kohdistuneet iskut, teloitukset ja muut raakuudet. Lehtosen valinta maajoukkueeseen tai valitsematta jättäminen ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen asia − vaikka valinnan kritisointi on hyvin ymmärrettävää.

Kaksi kuukautta sitten alkanut Ukrainan sota on paitsi šokeerannut meidät suomalaiset myös muokannut kollektiivisia asenteitamme. Venäjän hyökkäys ei kuitenkaan tullut tyhjästä, vaan itsevaltainen johtaja Vladimir Putin miehitti Krimin niemimaan Ukrainalta jo vuonna 2014.

Puolitoista vuotta Krimin miehityksen jälkeen Jalonen valmensi Nuoret Leijonat alle 20-vuotiaiden MM-kultaan, eikä asemaa päävalmentajana kyseenalaistettu.

Miehitys oli yhtä lailla kansainvälisen oikeuden vastainen teko kuin hyökkäyssota Ukrainaan, mutta reaktiot olivat tuolloin lievempiä – suomalainen jääkiekkoseura Jokerit liittyi KHL:ään seuraavana syksynä, ja Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen valmensi Pietarin SKA:ta kauden 2013–14 loppuun asti.

Puolitoista vuotta myöhemmin Jalonen valmensi Nuoret Leijonat alle 20-vuotiaiden MM-kultaan. En muista kenenkään kyseenalaistaneen Jalosen asemaa päävalmentajana.

Tekisi mieli kutsua keskustelua Lehtosen valinnan ympärillä älyllisesti epärehelliseksi. Mutta koska en ole täysin oivaltanut, mitä kyseisellä termillä tarkoitetaan, tyydyn laajentamaan näkökulmaa lisää.

Lehtonen pelasi sodan alkamisen jälkeen armeijan mukaan nimetyssä seurassa, joka esiintyi maastokuvioisessa peliasussa ja järjesti ottelunsa yhteydessä armeijan kalustonäyttelyn. Siksi hänen ratkaisunsa on helppoa tulkita Venäjän sotatoimet hyväksyvänä arvovalintana.

Jääkiekkoliitossa ja maajoukkueen johdossa on myös syytä katsoa peiliin. Oleellisten asioiden kertomatta jättäminen ja kiistanalaisen pelaajan toivottaminen lämpimästi tervetulleeksi ovat kaukana onnistuneesta viestinnästä.

Jääkiekko on Suomen ykköslaji ja Jääkiekkoliitto näin ollen merkittävä vallan käyttäjä: näin herkässä tilanteessa Lehtosen valintaa olisi pitänyt taustoittaa ja perustella täsmällisemmin.

Kiistanalaisia päätöksiä on toki nähty aiemminkin, eikä niihin ole liiton taholta ainakaan julkisesti reagoitu.

Leijonia ovat arvokisoissa edustaneet esimerkiksi huumausainerikoksista tuomittu Jere Karalahti ja kiinalaisessa Kunlunissa pelannut Veli-Matti Savinainen – sponsoriksi kelpaa edelleen Lidl, joka Ylen selvityksen mukaan todennäköisesti ostaa Kiinassa tuotteita yrityksiltä, joilla on yhteys pakkotyöhön.

mihin vedetään raja, jos Lehtosen SKA-pestiin suhtaudutaan jäykän torjuvasti?

Huumesodan uhrien määrää on vaikeampi arvioida kuin aseellisissa konflikteissa, eikä Kiina käy sotaa, mutta autoritaarinen maa on jo vuosia sortanut sekä etnisiä vähemmistöjään että poliittista oppositiotaan. Tarkoitukseni ei ole arvottaa erilaisia vääryyksiä, vaan osoittaa, että hyvä–paha-akselin pahan puolelle on mahdollista tuupata monenlaisia valintoja.

Eli mihin vedetään raja, jos Lehtosen SKA-pestiin suhtaudutaan jyrkän torjuvasti?

Fakta on sekin, että Suomi on MM-kisaisäntä lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tampereella upouusi Nokia Arena toivottaa kisaturistit tervetulleiksi, ja kotimaisten fanien odotukset ovat olympiakullan myötä pilvissä.

Olen jo ehtinyt kuulla itseäni ansioituneemmilta analyytikoilta, että yksittäisen pelaajan merkitys joukkueen menestykseen on marginaalisen pieni.

Siihen nähden tuntuu jopa koomiselta, kuinka raivokkaita keskusteluita käytiin, kun 41 maalia Liigan runkosarjassa iskenyt Kai Nurminen jäi ilman MM-kisapaikkaa keväällä 2000 tai kun vahvaa kautta NHL:ssä pelannut Jussi Jokinen ei mahtunut Leijoniin Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 – Jokisen karsi joukkueesta nimenomaan Jalonen.

Lehtonen ei varmasti ole korvaamaton, mutta hän on ollut Jalosen joukkueissa voittamassa sekä maailmanmestaruuden vuonna 2019 että olympiakultaa tänä vuonna.

Jalonen ja GM Lehtinen ovat julkisesti avanneet, millaista sitoutumista ja yhteisöllisyyttä maajoukkueeseen valittavilta vaaditaan. Nämä kriteerit Lehtonen on todistanut täyttävänsä, vaikka hän Jokereissa pelatessaan kohauttikin tökeröillä kommenteillaan Minskin-mielenosoituksista presidentti Aljaksandr Lukašenkaa vastaan.

Bussin alle ei ole syytä heittää Lehtosta tai ketään muutakaan yksittäistä pelaajaa, mutta vastuullisuutta sopii edellyttää. Nimenomaan Jääkiekkoliitolta kaivataan vastuullisia tekoja ja arvovalintoja − julkisen viestinnän perusteella syntyy vaikutelma, ettei tällaisilla asioilla ole keskeiselle lajiliitolle merkitystä.

Olen viimeisten joukossa linjaamassa, että politiikka ja urheilu tulisi pitää toisistaan erillään, mutta en toisaalta pidä mielekkäänä, että urheilijoista tehdään poliittisia toimijoita silloin, kun he eivät kiistatta sitä ole.

Jos suomalaisella jääkiekolla halutaan tehdä kansainvälistä politiikkaa, ehdotan Leijonien vetäytymistä MM-kisoista, koska Suomen valtio edelleen rahoittaa Venäjän sotakoneistoa energiaostoillaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös