Mielipide

Puolustamista halveksitaan NHL:ssä – tähdistöotteluvalinnat ovat tästä jälleen yksi osoitus

NHL / Kolumni
NHL on halunnut lisätä maalintekoa kaikin keinoin, ja siinä se on onnistunut. Trendin voimistuessa puolustamisesta on tullut valitettavan heikkoa.

Hetken piti hieraista silmiä NHL:n tähdistöotteluvalintoja katsoessa, vaikka tapahtumaa ei sinänsä pidä ottaa millään tasolla vakavasti.

44 valitusta pelaajasta puolustajia on vain viisi! Kyseessä ovat siis Adam FoxCale MakarJosh MorrisseySeth Jones ja Erik Karlsson – kaikki vieläpä enemmän tai vähemmän profiililtaan vahvasti hyökkääviä puolustajia.

Atlantin divisioonan joukkueeseen puolustajia ei mahtunut ainuttakaan, mutta peräti yhdeksän hyökkääjää pääsi mukaan. Tapahtumassa toki pelataan kolmella kolmea vastaan, jossa kolmen hyökkääjän käyttö ei ole ennenkuulumatonta.

Tähdistöotteluvalinnat kuitenkin ilmiselvästi alleviivaavat isomman kuvan kehitystä NHL:ssä. Maalimääriä on pyritty lisäämään keinolla millä hyvänsä, ja pelaaminen on muuttunut erittäin hyökkäyspainotteiseksi.

Tavoitteet ovat realisoituneet tulostaululle. NHL:n runkosarjassa mätkitään maaleja nykyään hengästyttävää tahtia. Ottelukohtaiset maalimäärät ovat olleet korkeimmillaan sitten kauden 1993–94.

Se ei ole sattumaa, sillä maalipaikkoja satelee yleensä hurja määrä – ero esimerkiksi Liigaan on valtaisa. Se johtuu pelaajien paremman taitotason lisäksi perustavanlaatuisesta erosta ajattelussa pelistä.

Ja myös siitä, että pelaajien asenne puolustamista kohtaan on liian usein välinpitämätöntä. Tällaista huonoa esimerkkiä näyttää edelleen turhan paljon jopa Connor McDavid.

perinteisten puolustavien puolustajien elintila on kaventunut kuin liito-oravien konsanaan.

Muutos hyökkäysvoittoisuuteen näkyy ennen kaikkea puolustajien pelaajaprofiilien muutoksena.

Kiekollisesti taitavien ja hyökkäyksiin osallistuvien puolustajien määrä on kasvanut valtavasti. Peräti kuusi puolustajaa – Karlsson, Makar, Morrissey, Fox, Rasmus Dahlin ja Quinn Hughes – ovat tämän hetken tahdillaan rikkomassa 80 pisteen rajan tällä kaudella. Karlsson peräti 110 pisteen rajan.

Samaan aikaan perinteisten puolustavien puolustajien elintila on kaventunut kuin liito-oravien konsanaan. Robynregehreitä ja niklashjalmarssoneita on entistä harvemmassa.

Puolustava puolustaja ei voi nykyään olla NHL:ssä puukäsi, vaan hyökkäysvaistoja on löydyttävä. Hyvä esimerkki tästä on Jani Hakanpää, joka on saanut peliinsä paljon lisää hyökkäysuhkaa ja täten noussut tärkeään rooliin Dallas Starsissa.

Tai tuota noin, konservatiivisimmat GM:t kyllä antavat sen rahakkaan sopimuksen Erik Gudbransonille, joka ei edes ole hyvä puolustamaan. 

Korostan vielä, että NHL:ssä on edelleen melko paljon Gudbransonin tapaisia isokokoisia luutia, joiden hyökkäyspelillinen anti on vähäistä, mutta niin on myös puolustuksellinen anti. Yleensä näiden puolustajien paikkaa perustellaan sillä, että he tuovat luonnetta koppiin ja tarvittaessa antavat vastustajalle muistutuksen kovalla taklauksella tai nyrkein.

NHL on siinä mielessä merkillinen sarja, että pudotuspeleissä pelaaminen yleensä tiivistyy huomattavasti runkosarjasta, ja yhtäkkiä puolustaminen alkaakin kiinnostamaan. Osaltaan kyse on kuitenkin myytistä, sillä surkeimmat joukkueet eivät siihen tanssiin pääse.

Ja tietenkään kaikissa joukkueissa puolustaminen ei ole vitsi. Laadukkaasti puolustavia – ja menestyviä – joukkueita löytyy, mutta sarjan kokoon nähden valitettavan vähän.

Jos saisin itse päättää, tähdistöotteluun olisivat päässeet muun muassa Hampus Lindholm ja Jaccob Slavin, jotka todellakin osaavat puolustaa. Mutta ymmärrän, että puolustaminen ei viihdytä tavan kansaa kuten vauhti ja näyttävät kikat.

» Lähetä palautetta toimitukselle