Yksittäisiin tähtipelaajiin viime vuodet panostanut SaiPa on kääntänyt kelkkansa täysin. Pienseuran suursatsaus on tehty ykkösketjun vasemman laidan sijaan penkin taakse.
Puhe on, tietenkin, Pekka Virrasta.
Tuore Suomen mestari aloittaa seuraavan uuden rakennusprojektinsa Lappeenrannassa. Voi luvan kanssa sanoa, että prosessi käynnistyy puhtaalta pöydältä: organisaatiosta jo aiemmin väistyneen edeltäjän perintö ei ole mainittava. Ydinpelaajiakin jatkaa päättyneen kauden joukkueesta vain kourallinen.
Vaikka tulevaan on valmistauduttu apuvalmentajaksi siirtyvän Ville Hämäläisen johdolla jo marraskuulta, savottaa riittää.
SaiPa oli viimeksi jäänyt kahtena peräkkäisenä keväänä ulos Liigan pudotuspeleistä Ari-Pekka Selinin aikoina jo vuosikymmen sitten. Vaikka Tero Lehterän rekrytointi keväällä 2017 oli SaiPalta ymmärrettävää reagointia huutavaan uusiutumisen tarpeeseen, tulos ei valehtele: neljän vuoden projekti oli lopulta päivänselvä epäonnistuminen.
Kokeneeseen valmentajanimeen panostaminen on toki myös luonnollinen vastareaktio edellisiin, vesiperiksi osoittautuneisiin kiinnityksiin. Niitä yhdistää yksi seikka: pesti SaiPan peräsimessä oli niin Ari Santaselle kuin Lehterälle ensimmäinen aikuisten sarjoissa päävalmentajana.
Liiga-markkinan parhaan ja meritoituneimman valmentajan hankinnassa onnistuminen on parasta, mitä SaiPalle saattoi tänä kesänä tapahtua. Virran metodi, jossa hyppysiin otetaan valmennuksellisten ohjasten ohella myös seuran suuntaa laajemmin määrittäviä nyörejä, on aivan omiaan jo tovin eksyksissä olleelle SaiPalle.
Maailmaa nähneitä ja menestyneitä, yhä parhaita vuosiaan tahkoavia ammattilaisia ei tavata Liigassa suurseurojen ulkopuolella nähdä. Suurin luksus SaiPan kannalta on kuitenkin se, että urheilullisesti tärkeimmällä jakkaralla ei piile ensimmäistäkään kysymysmerkkiä. Valmennukselle voi antaa seuraavina vuosina seurahistorian parhaan ja pitävimmän laatutakuun.
Satsaus on SaiPalta eittämättä suuri, mutta se tulee kreivin aikaan: suunnan, karisman ja näkemyksen puutetta ei tarvitse kärsiä Kisapuistossa enää päivääkään. Keskivertoa pienempien Liiga-putiikkien kunnostajana tunnettu Virta pääsee Lappeenrannassa lisäksi mielipuuhaansa lähes täysin uusittu joukkue käskettävänään.
Valmennukseen ja sen myötä pelaajakehitykseen satsaaminen on lisäksi ainoita keinoja pitää vanhentuneissa fasiliteeteissa operoiva pieni seura elinkelpoisena. Juniorituotantoon ja pelaajapolkuun tehdyt panostukset näkyvät Liiga-jäillä aikanaan; kilpailuetua on etsittävä sitä ennen muista suunnista.
Hallitseva Suomen mestari penkin takana ja urheilutuotteen keulimmaisena nokkamiehenä ei varsinaisesti vaikeuta pelaajarekrytointia.
Virran edellinen prosessi KalPassa päättyi hopealle, Lukossa kohtalona oli kulta. Toiveet seurahistorian toisesta SM-mitalista ovat korkeat varmasti Lappeenrannassakin: se toistaiseksi ainoa pronssi SM-sarjan ajoilta täytti tänä keväänä 55 vuotta. Tulevassa kaudessa on kysymys kuitenkin ensisijaisesti rakennustyöstä, vaikka näkymää lähivuosille onkin jo hahmoteltu.
Virta on KalPa-vuosinaan lausunut sen päivän, jona Kuopiossa nousee kannu ilmaan, lähenevän joka päivä. Tuota lausuntoa mukaillen päivä, jona SaiPassa juhlitaan mitalia, nytkähti tänään vuosikaupalla lähemmäs nykyhetkeä.
