178-senttinen puolustaja Kimmo Timonen oli jo yli 20 vuotta sitten murtamassa myyttiä "NHL:ään liian pienistä puolustajista". Tämän hetken kuumimpia nimiä ovatkin pienikokoiset takalinjojen taiturit kuten Adam Fox, Samuel Girard ja Quinn Hughes.
Hyökkääjäpuolella puolestaan yksi koko NHL:n pienimmistä pelaajista Alex DeBrincat on sarjan parhaita maalintekijöitä. Myös pistepörssin kärkikymmenikkö pursuaa pienikokoisia hyökkääjiä kuten Patrick Kanea, Brad Marchandia ja Artemi Panarinia.
Maalivahtien kohdalla ajatus ison koon eduista on kuitenkin edelleen vallalla – eräs suomalainen kykyjenetsijä esimerkiksi olisi halunnut varata edustamaansa seuraan Juuse Saroksen, mutta joukkueen maalivahtivalmentaja tyrmäsi ajatuksen kuultuaan Saroksen olevan 179-senttinen.
Maalivahtien keskipituus tämän kauden NHL:ssä on 189 senttiä, ja kolme viimeisintä Vezina-voittajaa – Connor Hellebuyck, Andrei Vasilevski ja Pekka Rinne – ovat olleet yli 190-senttisiä. Kenties kaikkien aikojen paras maalivahti Dominik Hašek ja Boston Bruinsin Stanley Cup -sankari Tim Thomas olivat taas torjujina pienikokoisia.
Pienten maalivahtien vallankumous antaa kuitenkin merkkejä alkamisestaan.
Saros on petrannut viime kaudestA. suomalainen on vahvoine otteineen suurin yksittäinen syy siihen, että Predators on vielä mukana pudotuspelitaistelussa.
Nashville Predatorsia edustavan Saroksen lisäksi esimerkiksi Carolina Hurricanesin 183-senttinen Alex Nedeljkovic ja Los Angeles Kingsin 185-senttinen Cal Petersen pelaavat vahvaa kautta – 185 senttiä ei ehkä äkkiseltään kuulosta pienen pelaajan mitalta, mutta pelipaikan keskipituus jää parin tuuman päähän, joten uskallan laskea 185-senttiset maalivahdit pienten joukkoon.
Nedeljkovic ja Saros ovat NHL:n kärkeä sekä perinteisillä että edistyneillä tilastoilla arvioituna. Heikosti pärjäävässä Kingsissä yli odotusten torjunut Petersen nousee kärjen joukkoon, kun tarkastellaan edistyneitä tilastoja ja viidellä viittä vastaan -peliä.
Esimerkiksi Evolving-Hockeyn GSAx-tilastossa, joka mittaa maalivahdin estettyjen maalien määrää suhteessa päästettyjen maalien odottamaan, Saros on kärjessä, Nedeljkovic kolmas ja Petersen viides. Myös toteutuneen torjuntaprosentin ja torjuntaprosenttiodottaman erotuksella – eli dFSv%-tilastolla – mitattuna edellä mainittu kolmikko on kahdeksan parhaan joukossa.
Erityisesti Saros on petrannut viime kaudesta. Suomalainen on vahvoine otteineen suurin yksittäinen syy siihen, että Predators on vielä mukana pudotuspelitaistelussa. Seura kuitenkin varasi viime vuonna ykköskierroksella yhden tämän hetken potentiaalisimmista maalivahtilupauksesta, venäläisen Jaroslav Askarovin, joten Sarokselle tuskin on Predatorsissa luvassa pitkäaikaista ykköstorjujan roolia.
Petersen on Saroksen tavoin nousemassa kokeneemman torjujan varjosta esiin. Yhdysvaltalaisen kohdalla otoskoko on tosin vielä huomattavasti pienempi, mutta Kingsin pitkäaikaisen ykkösvahdin Jonathan Quickin suoritustaso on ollut laskussa jo usean kauden ajan, ja tällä kaudella Petersen on kaikilla mittareilla ykkönen.
Kingsin maalivahtikuvioita sotkee toki sekin, että Quickin sopimus kuluttaa palkkakattoa 5,8 miljoonalla dollarilla vielä kaksi seuraavaa kautta. Quickin markkina-arvokin on laskenut suoritustason ohella, joten konkaria ei saa helposti kaupaksi. Laajennusjoukkue Seattle Kraken saakin varaustilaisuuteen houkuttelevampia maalivahtivaihtoehtoja.
Saros on jo NHL-joukkueen ykkösmaalivahti, ja pari muuta keskipituutta lyhyempää torjujaa kärkkyy vastuuasemaa.
Nedeljkovicin tilanne on kimurantimpi, sillä Hurricanesin koko maalivahtikolmikon sopimukset päättyvät tähän kauteen. Seuran on siis paitsi lukittava pelaavat maalivahtinsa myös päätettävä, kuka jätetään suojaamatta tulevassa laajennusvaraustilaisuudessa.
Petr Mrázek on jo kolmatta kauttaan ennakko-odotuksissa ykkösmaalivahti ja 185-senttinen tšekki sopisi vahvoilla otteillaan myös osaksi pienten maalivahtien esiinmarssia, mutta Mrázekin loukkaantumisherkkyys heikentää kokonaisuutta.
Nedeljkovicin NHL-kokemus on vielä niin ohutta, että ykköstorjujan roolia tuskin Hurricanesissa uskalletaan tarjota, mutta Vancouver Canucksin lähestymistapa Thatcher Demkon kanssa – eli kykynsä todistaneen konkarin palkkaaminen rinnalle – voisi toimia myös Nedeljkovicin kohdalla.
Kirkkaimman kärjen takanakin on pari onnistunutta pienikokoisempaa vahtia kuten Pittsburgh Penguinsin Casey DeSmith, joka on aiemmin mainituissa GSAx- ja dFSv%-tilastoissa sijoilla 12 ja 13. Hyvä esimerkki on myös Buffalo Sabresin maalivahtiosaston piristys Dustin Tokarski, joka on huhtikuun ajalta koko NHL:n kärkeä korkean todennäköisyyden laukausten torjumisessa.
Saros on jo NHL-joukkueen ykkösmaalivahti, ja pari muuta keskipituutta lyhyempää torjujaa kärkkyy vastuuasemaa. Pienet veskarit ovat kuitenkin kiistatta vähemmistö NHL:ssä, eikä tilanteeseen ole näkyvissä ainakaan määrällistä muutosta.
Neljän viime vuoden aikana NHL:ään on varattu ensimmäisellä kierroksella kolme maalivahtia – Jake Oettinger Dallas Starsiin vuonna 2017, voitokkaan NHL-debyyttinsä jo tehnyt Spencer Knight Florida Panthersiin vuonna 2019 ja Askarov Predatorsiin vuonna 2020.
Samassa ajassa on varattu toisella tai kolmannella kierroksella neljä pienikokoiseksi laskettavaa maalivahtia. Vuonna 2017 Canucksiin varattu Michael DiPietro tuskin pystyy nousemaan Demkon ohi. Lähtökohtaisesti yhtä haastavaa on St. Louis Bluesiin vuonna varatulla Colton Ellisillä, jonka pitäisi syrjäyttää sekä Jordan Binnington että Ville Husso.
Edmonton Oilers sen sijaan on varannut kärkikierroksilla peräti kaksi torjujaa: kanadalaisen Olivier Rodriguen vuonna 2018 ja vuotta myöhemmin Ilja Konovalovin. 22-vuotias venäläinen on pelannut jo kolme kautta KHL:ssä kovin tuloksin ja hän onkin todennäköisin viime vuosina varatuista lyhyistä maalivahdeista nousemaan NHL:ssä isoon rooliin.
Juuse Saros on näyttänyt esimerkkiä, että se on mahdollista.
Tilastot poimittu ennen 28.4. 2021 Suomen aikaa pelattua kierrosta.
