Odotus. Se jatkuu.
Tällä kertaa odotetun parhaiden pelaajien maajoukkueturnaus – tässä tapauksessa World Cupin – siirtyminen ei aiheuttanut läheskään samanlaista pettymystä kuin vajaa vuosi sitten NHL-olympialaisten lässähtäminen omikronin takia.
Suhtautuminen World Cupin siirtymiseen tuntui odotetun maltilliselta, vaikka pöyristyttää sen takana oleva NHL:n ja pelaajayhdistys NHLPA:n halu saada rikollisvaltio Venäjä mukaan.
Seuraavaksi turnaus yritetään järjestää helmikuussa 2025. Mutta tuskin tuohonkaan mennessä Venäjästä on tullut salonkikelpoista jäsentä kansainväliseen toimintaan. Vaikka Ukrainan valloittamisyritys päättyisikin, nykyisen hallinnon ja valtiojärjestelmän puitteissa Venäjä ei saa kansainvälistä hyväksyntää.
Jääkiekko on harvoja joukkuepelejä, josta puuttuu säännöllinen parhaista parhaiden pelaajien turnaus. Asian juurisyy löytyy siitä, että laji on alistunut markkinakoneisto NHL:n valtaan.
NHL on se toimija, joka määrittelee parhaiden pelaajien turnauksen järjestymisen – niin World Cupin kuin olympialaisten osalta. Kansainvälinen jääkiekkoliitto on tässä asiassa kakkosketjun neuvottelija, vaikka se onkin nimellisesti lajin korkein kattojärjestö.
Asetelma on erityislaatuinen. Jääkiekon vaikutusvaltaisin toimija on viihdebisnesorganisaatio, joka on näyttänyt takapuolta kansainvälisille dopingsäännöille ja suhtautuu lajin globaaliin kehitykseen nihkeästi – etenkin pienten kiekkomaiden osalta.
Asia on myös kytköksissä lajin kaksinapaisuuteen. Pohjoisamerikkalainen kiekkokulttuuri on vahvasti seura- ja bisneskeskeinen, eurooppalainen puoli puolestaan maajoukkuekeskeinen. Ei tarvitse kauan arpoa, kumpi näistä on osoittautunut vahvemmaksi.
Kaksinapaisuus näkyy myös suhtautumisessa Venäjään. Pohjois-Amerikassa Venäjästä nähdään supertähtien tuoma markkinointiarvo, kun sota on kaukana eikä kosketa ihmisiä kuten Euroopassa. Tällä puolella merta Venäjän hyväksyminen ei tietenkään tulisi kuuloonkaan.
Osaltaan kyseessä on myös lajin pienuus. Venäjää on vaikea korvata, kun supertähdistä koottavien maajoukkueiden määrä on niin pieni.
Tietysti lajin kannalta parhaiden pelaajien turnauksen järjestämisen vaikeus on lähes tragediaan verrattavissa oleva tilanne. Jääkiekon parhaat pelaajat ovat tällä hetkellä parempia kuin koskaan ennen, mikä luonnollisesti takaisi huikaisevan turnauksen.
Suomalaisittain tilanteen tekee ikäväksi se, että Leijonilla olisi oikeasti parhaan joukkueen ollessa koossa realistinen mahdollisuus olla maailman ykkönen. Olisihan se suorastaan absurdia, jos Suomen toinen kultainen sukupolvi ei pääsisi koskaan pelaamaan yhdessä samassa joukkueessa.
Todennäköisesti tämäkin mahdollisuus kuitenkin tulee jossain vaiheessa, mutta mahdollisuuksia Aleksander Barkoville, Mikko Rantaselle ja Miro Heiskaselle ei tule siunaantumaan kovin montaa.
Esimerkiksi Teemu Selänne pääsi pelaamaan urallaan peräti kahdeksan parhaiden pelaajien turnausta. Nykyisille supertähdille yhdenkin tällaisen turnauksen pelaaminen olisi varmasti valtava unelmien täyttymys.
Kun lajia johtaa NHL:n kaltainen kapitalistinen toimija, huipputurnaukset ovat ikuisesti epävarmoja ja monien ongelmien takana. Se on pidettävä aina mielessä, kun tätä asiaa harmitellaan.
Haluaako NHL lähteä vuoden 2026 talviolympialaisiin, jos Venäjä ei oletettavasti ole sielläkään mukana? Nopea looginen päättely sanoo myös, ettei World Cupista tule myöskään vuonna 2025 mitään, jos Venäjä ei ole valtiona muuttunut.
Tietysti ongelmaan olisi nopea ratkaisu se, että muut Euroopan maat suostuisivat pelaamaan Venäjän kanssa. Tällä hetkellä sitä ei kuitenkaan ole näköpiirissä ja lopulta varmasti parempi niin.
