Mielipide

Patrik Laine ja pätäkkää − Tapparan menestystä kannattaa mitata muutenkin kuin mestaruuksissa

LIIGA / Kolumni
Tampereen Tapparaa seuraavien ei tarvitse olla kauden 2018-19 joukkueesta huolissaan. Kehityksen vuoksi riman pitää olla kuitenkin korkealla muuallakin kuin mestaruustaistossa.

Kuusi kertaa finaaleissa peräkkäin pelanneelle Tapparalle on vaikeaa perustella muuta kuin finaalisijoitusta tällekään kaudelle. Muu kuin välierä olisi valtava pettymys.

Joukkue menetti kesällä valtavan tärkeitä pelaajia Dominik Hrachovinasta Mikko Lehtoseen. Ja erityisesti "Mr. Kehityksen", Jukka Peltolan. Peltolan kaari aikuisiällä Mestiksen kautta olympia- ja KHL-pelaajaksi on ollut esimerkillinen, niin seuran kuin pelaajan itsensä kannalta. Erilainen, hitaasti kypsynyt esikuva perinteisten lapsitähtien rinnalle.

Pätäkkää ja mitaleita tulee, mutta mitä muuta pitäisi saavuttaa?

Paljon myös jäi. Nimiä tuijottaessa kannattaa huomioida erityisesti se, että Tapparan puolustus on edelleen timantinkova. Monipuolisesta, molempiin suuntiin toimivasta pakistosta voi toistaa samaa vitsiä kuin vuosi sitten - "rosterissa on noin 27 EHT-tason pakkia".

Vitsi liioittelee paljon, mutta kun Tuukka Mäntylän lisäksi takalinjoja vahvistavat Jokereista tullut Juho Rautanen ja vuoden vanhempi Toni Utunen, riittää reisissä ja pohkeissa virtaa pitkälle kevääseen.

Tätä asiaa kannattaakin seurata pistelaskun ja mestaruustaiston ohella! Utunen ja nuorten SM-liigassa kauttaan aloitteleva Miska Kukkonen ovat organisaatiolle mielenkiintoinen koetinkivi. Seuran kannattaa tehdä kaikkensa, että se tuottaa myös näistä myöhemmillä kierroksilla varatuista lahjakkuuksista NHL-pelaajia.

Väheksymättä lainkaan Patrik Laineen ja Aleksander Barkovin eteen tehtyä työtä − etenkin kärsivällisyyttä persoonallisen Laineen kanssa − mittaa organisaatiota isosti se, kuinka paljon se onnistuu jalostamaan NHL-korin pelaajia heistä, joita ei uskalleta huutaa varaustilaisuuden ensimmäisenä päivänä. Olkoonkin, että eniten maaliin pääseminen on kiinni pelaajista itsestään.

Sebastian Revon kohdalla kaksi kautta Tapparassa veivät häntä pelaajana eteenpäin. Lisää lupauksia on tulossa: Patrik Puistola, Iivari Räsänen, Martin Hugo Has...

Kolmas seurattava seikka on se, millainen aikakausi Mikko Leinosen jälkeen seuraa. Tapparan toimitusjohtajalle kuuluu valtava kiitos menestyksestä, mutta edes siihen ei saa olla pelkästään tyytyväinen. Pätäkkää ja mitaleita tulee, mutta mitä muuta pitäisi saavuttaa?

Jopa Leinosen työtä ja hänen hallitsemaansa kokonaisuutta pitää tarkastella kriittisesti: mitä seurassa voidaan tulevina vuosina tehdä vielä paremmin? Onko seuran pelaajapolitiikka kumartanut mitalien suuntaan nuorten lahjakkuuksien kehityksen kustannuksella? Onko asioita tehty välillä liikaa varman päälle? Pitäisikö laajentaa enemmän muuallekin kuin kiekkoon? Voiko junioriseurojen toimintaa tehostaa? Kuka Tapparaa valmentaa Jukka Rautakorven jälkeen?

Monta kysymystä, joista osalle Tampereella naurahdetaan. Kysymyksiä, joihin vastauksia on jo mietittynä. Kysymyksiä, joihin voi vastata mitalit hampaissa ja kasvattajarahat perseen alla. Monta osa-aluetta, jotka ovat tällä hetkellä erinomaisessa kunnossa.

Jep. Silti aiheita, joita kirvesrintojen suunnittelupöydällä kannattaa pyöritellä, sillä näin jykevän kivijalan päälle voi olla varaa rakentaa vieläkin isompi kartano.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös