Mielipide

Paitsiossa: Minä sytyn jääkiekkotappeluista

LIIGA, MESTIS, NHL, KHL / Kolumni
Se, että minulla on muutaman minuutin ajan kivaa, ei ole yhdenkään aivotärähdyksen arvoista, kirjoittaa Jatkoajan maajoukkuetoimituksen päällikkö Tuuli Määttä.

Pidän jääkiekkotappeluista.

Pidän yliampuvista tunteenilmauksista ja siitä, että tunnetta on mukana. Kaikenlaiset tuuletukset, turhautuneet mailaniskut ja nokkapokat maalinedustalla ovat jääkiekon suola. Jos ottelun tuoksinassa pelaaja kummastakin joukkueesta kilahtaa niin, että heittäytyy nyrkkitappeluun – mikäs sen mukavampaa.

Popcornia, kiitos.

Ja onko olemassa suurempaa urheiluromantiikkaa kuin se, että NHL-tyyliin yksi joukkueesta on nimetty muiden suojelijaksi ja tappelijaksi? Yksi joukkueesta haastaa muut tappeluun, jotta tähtipelaajat saavat loistaa rauhassa. Todellista joukkueen eteen uhrautumista.

Jääkiekkoromantiikan pilaa kuitenkin kokonaan se, kuinka usein tappelijat saavat maksaa siitä terveydellään.

+++

Päähän kohdistuneista iskuista on puhuttu paljon ja pitkään. Näyttö, jonka mukaan jääkiekko-otteluissa saadut iskut altistavat erilaisille neurologisille häiriöille, on kiistatonta. Kyse ei ole edes pikkujutuista, vaan ammattilätkässä saadut aivovammat saattavat aiheuttaa ongelmia loppuiäksi.

Sitäkö me haluamme jääkiekkosankareillemme? Että he joutuvat koko jääkiekon jälkeisen elämänsä kärsimään uransa seurauksista?

En toivoisi sellaista kenellekään – en varsinkaan ihmiselle, joka on vuosien varrella tuonut minulle pelipaidassaan paljon iloa. Se, että minulla on muutaman minuutin ajan kivaa, ei ole yhdenkään aivotärähdyksen arvoista.

Ymmärrys tappeluiden, aivotärähdysten ja pitkäaikaisten ongelmien yhteyksistä on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Siksi vanhan ajan tappelut ovat lähes kadonneet ammattilätkästä, ja hyvä niin.

Seuraavaksi on päähän kohdistuneiden taklausten vuoro.

Kaikkia loukkaantumisia tai edes päähän kohdistuneita iskuja ei koskaan kyetä hävittämään jääkiekosta kokonaan. Mitä lujempaa mennään, sitä suuremmista massoista on kyse ja sitä kovempia ovat kolaukset. Onnettomuuksia ja virheitä tapahtuu, ja riskit on vain hyväksyttävä.

Sen sijaan kaikki ne päähän kohdistuvat iskut, jotka voitaisiin välttää, tulisi saada lätkästä kitkettyä. Ehkä siihen pystytään valistuksella, isommilla pelikielloilla ja pienillä sääntömuutoksilla. Ehkä tarvitaan järeämpiä otteita.

Tappelut ja taklaukset ovat katsojalle ehkä viihdettä, mutta se, että pelaajia viedään kentältä pois ja paareilla ambulanssiin, on pelkkää painajaista. Liigakierros, jolla ulos kannettiin sekä Tapparan Tuukka Mäntylä että Jukureiden Patrik Puistola, oli tästä hyvä esimerkki.

Laji, jossa pelivuodet vähentävät elinvuosia, on kestämättömällä pohjalla.

Meidän katsojienkin tulee hyväksyä se.

Tuuli Määtän jääkiekkokulttuuriin keskittyvää Paitsiossa-palstaa julkaistaan joka toinen sunnuntai.

Muokattu 8.12.2019 kello 11.58: Otsikkoa muokattu.

» Lähetä palautetta toimitukselle