Jokerien siirtyminen KHL-jäille kesällä 2013 oli shokki, josta suomalainen kiekkoyleisö ei ole täysin toipunut vieläkään. Se entinen kaikille rakas vihollinen on historiaa, tuo koko Suomen joukkue − käänteisellä tavalla.
Lista KHL-taipaleen aikana Jokereihin liittyvistä erikoisuuksista on pitkä. KHL:n perinteisistä urheilusarjojen ihanteista poikkeava − Vladimir Putinille erityisen tärkeä − kokonaisuus, kuinka asioista sarjassa päätetään ja tiedotetaan, ja miten jännällä tavalla toistakymmentä miljoonaa vuodessa tappioita kiskovaa joukkuetta ylipäänsä pyöritetään.
Syksyllä Suomessakin jännitettiin reissua Valko-Venäjälle, missä poliisi myllytti rauhallisia mielenosoittajia putkaan ja piestäväksi. Myllyttää muuten vieläkin. Asia herätti vastarintaa muissakin kuin kiekkoa seuraavissa. Tammikuussa saimme lukea, kun Jokerit pelasi Moskovassa samaan aikaan, kun mielenosoittajat ja Ylen toimittajakin saivat samassa kaupungissa pampusta.
Jokainen voi tahollaan arvuutella, mitä paremmasta maailmasta haaveileva, jonkinlaista empatiaa tunteva ihminen tuosta miettii. Tuntee ja miettii.
Mutta mennäänpä länsimaisen hokiäijän saappaisiin. Kauanko äijä jaksaa vielä Jokereita seurata, kun joku inisee koko ajan korvanjuuressa?
Kun maailma ei ole mustavalkoinen, eikä juuri kukaan ole läpeensä hyvä tai paha, ollaanhan sitä silloin vähintään jonkin verran oikeassa. Mitäs te tästä minun Jokereistani oikein auotte päätänne, kun samaan aikaan yritykset käyvät kauppaa Putinin Venäjän kanssa tuosta vaan?
Ja onko todellakin Jokerien tehtävä huolehtia ensin Valko-Venäjän ja sitten Venäjän ihmisoikeustilanteesta?
Yksinkertaisia vastauksia ei ole. Jokereilla on vastuunsa, mutta Suomen seuratuimman urheilulajin keskiössä sen merkitystä saatetaan välillä vähätellä ja usein liioitella. Sillä voi olla vaikutusvaltaa suomalaisiin, mutta hyvin vähän Venäjään.
Kysymys oli sikäli erikoisesti aseteltu, että kyllähän tämä kyseinen länsimainen, hyvinvointivaltion valta-asemassa oleva hokiäijä on saanut äänensä kuuluviin, ja saa jatkossakin. Pulmaa on siksi hieman turhaa kerrata kolumnissa.
On kuitenkin sitä sivuten kiinnostavaa miettiä, kauanko Venäjänkin levottomuudet saavat jatkua, ennen kuin kiekkotuote nimeltä Jokerit on onnistuttu tärvelemään? Kuinka kauan kestää, kunnes loputkin hokiäijät kääntävät Jokereille selkänsä? Tai hokinaiset, ja muut kiekko aivojen kohdalla keuhkoavat fanit ylipäänsä.
Moni on kääntänyt jo. Ensimmäiset kiekkoilullisista syistä. KHL-Jokerit ei ole SM-liigan Jokerit.
Miettiipä pelaajakin kaksi kertaa, haluanko todella mennä minne tahansa rahan perässä, olisi tuo Sveitsikin vaihtoehtona.
Seuraavat toisenlaisista kiekkoilullisista syistä. KHL-kiekkoon ei pääse samalla tavalla sisälle kuin SM-liigan joukkueisiin. Ei ole samanlaista vastavoimaa kinaamassa taklauksista ja taputtelemassa olalle kaljan äärellä. KHL ei luo muiden joukkueiden kanssa samanlaista yhteisöllisyyden tunnetta.
Loput seuraajat tasapainottelevat siellä, missä puhdas jääkiekko, KHL-kiekkomaailman merkitys ja todellisuus kaikkine ihmisoikeuksista vinkujineen kohtaavat. Koko ajan joku suvakki sotkemassa urheilua politiikkaan.
Jokerien media-arvo pyörii enemmän kohujen ja ristiriitojen kuin puhtaan kiekkoilullisen sisällön ympärillä. Kiekolla ja pelaajilla on arvoa lähinnä siinä, että KHL:stä kelpaa aina kasa pelaajia MM-kisoihin.
Totta kai parhaimmillaan erittäin laadukas kiekkokin kannattelee, mutta suurin mediahuomio syntyy ristiriidoista ja vastoinkäymisistä. Kaukalon ulkopuolella siitä, missä sitten ne pahimmat inisijät liittyvät keskusteluun mukaan. Olisivat hiljaa!
En tiedä, maksaako sarjaa televisioiva Viasat KHL-otteluiden näyttämisestä, vai KHL siitä, että Viasat näyttää KHL:ää ja kehuu sen sisältöä. On kuitenkin vaikea kuvitella suuria tuottoja sarjalle, jossa on yksi suomalaisia vaihtelevasti kiinnostava joukkue. Sitä suurinta ja mahtavinta NHL-viihdettäkin katsotaan suurella innolla, mutta loppujen lopuksi melko pienillä katsojaluvuilla.
Vaan sen tiedän, että KHL avautuu vuosi vuodelta suomalaiselle kirkkaammassa valossa. Kaikkine puolineen, miettiipä pelaajakin kaksi kertaa, haluanko todella mennä minne tahansa rahan perässä, olisi vaikkapa tuo Sveitsikin vaihtoehtona.
Ja kun kaikki eivät KHL:n varjopuolia hyväksy, ja sanovat sen ääneen, alkaa viihtyminen tuotteen parissa hiipua. Yksi kerrallaan sammuttaa valot, joko siksi etteivät halua, tai siksi etteivät jaksa kuunnella.
Lopulta on aivan pimeää, ja on pakko palata Töölön Vesan kautta ulkojäille. Ehkä muutama Jokerit-ikoni liittyisi äänekkäästi mukaan vastarintaan.
"HYVÄ!"
