Niko Ojamäki johtaa KHL:n maalipörssiä, Juha Metsola on saman sarjan kärkimaalivahteja. Harri Pesonen ja Toni Rajala ovat Sveitsin pääsarjan pistepörssin kärkikymmenikössä. Mikael Ruohomaa pelaa SHL:ssä lähes piste per peli -tahdilla. Puolustaja Ilari Melart on tehokkain suomalainen DEL:ssä.
Nämä yksinkertaiset esimerkit alleviivaavat, kuinka laadukkaan kokoonpanon Leijonat saa olympialaisiin ilman NHL-pelaajiakin.
Yksilöiden näkökulmasta NHL-pelaajien puuttuminen on kuitenkin vielä merkittävämpää. Vuosina 1998–2014 pelattiin viidet olympialaiset NHL-pelaajilla, ja Suomella oli kisoista riippuen kolmesta yhteentoista pelaajaa Euroopan sarjoista.
Tulevien Pekingin olympialaisten ajaksi oli NHL:ään suunniteltu tauko pelaajien olympiaosallistumista varten, mutta vaikeutunut koronatilanne teki NHL-pelaajien mukana olosta mahdotonta.
Se, että kisoissa ei ole mukana absoluuttisesti parhaat pelaajat, ei automaattisesti tarkoita, että pelin taso olisi huonoa.
Niinpä ilkeäkielisimmät ovat alkaneet puhua “EHT-olympialaisista”, vaikka olympialaiset on Stanley Cupin ohella jääkiekon arvostetuimpia kilpailuja – lisäksi tapahtuma on aivan erityinen.
Yhden lätkäsukupolven ajan olympialaiset oli realistinen haave vain kouralliselle europelaajia.
Lasse Kukkonen toki mahtui peräti kolmesti NHL-olympialaisiin Euroopan sarjoista, mutta tällä hetkellä edes KHL:ää dominoivien suomalaistähtien olisi ollut vaikea päästä mukaan. Viimeisissä olympialaisissa ilman NHL-pelaajia, Lillehammerissa 1994, Leijonien kokoonpanossa oli Pasi Sormunen, jolle olympialaiset oli uran ainoa arvokisaesiintyminen.
Katsojille olympialaiset ovat luonnollisesti olleet hieno mahdollisuus seurata maailman parhaiden pelaajien otteita myös NHL-kauden ulkopuolella, mutta tiedän varmuudella yhden entisen kiekkoilijan, jonka uran pahin pettymys oli, ettei hänellä ollut NHL-kokoonpanojen vuoksi mahdollisuutta päästä olympialaisiin – todennäköisesti asia on vaivannut useampaakin.
Nyt olympialaiset on taas avoinna isommalle joukolle Euroopan huippuja.
Jos on odottanut näkevänsä olympiajäillä Connor McDavidin ja Kirill Kaprizovin, ovat Corban Knight ja Jesper Olofsson todennäköisesti pettymys. Se, että kisoissa ei ole mukana absoluuttisesti parhaat pelaajat, ei automaattisesti tarkoita, että pelin taso olisi huonoa.
KHL:ssä, Ruotsissa ja Sveitsissä pelataan viihdyttävää ja kovatasoista lätkää, ja kanadalaisia, yhdysvaltalaisia ja tšekkiläisiä näkyy näiden huippusarjojen pistepörssien kärkipaikoilla – puhumattakaan sarjojen isäntämaista.
NHL-pelaajien puuttuminen tekee turnauksesta myös tasaisemman, mikä tarkoittaa enemmän jännitystä esimerkiksi Kanadan ja Saksan väliseen alkusarjakamppailuun. Ilman lajin supertähtiä ei lähtökohtaisesti ole luvassa murskavoittoja, vaan intohimoista ja tasaväkistä taistelua.
Ei kuulosta pahalta katsojankaan näkökulmasta.
