Mielipide

Naisleijonat on pudonnut huipulta, mutta farssipuheet ovat liioteltuja − maltti ja todelliset panostukset korostuvat tulevina vuosina

MAAJOUKKUE / Kolumni
Suomalainen kiekkohullu kansa tottui Naisleijonien ainaisiin pronssimitaleihin. Yksi huono ja yksi kohtalainen MM-turnaus saivat ihmiset repimään peliverkkareitaan. Naisleijonat ei ole kriisissä, mutta paluu huipulle vaatii toimenpiteitä ja määrätietoista työtä.

Naisleijonat jäi edellisissä MM-kisoissa liki katastrofaaliseen tulokseen ja putosi B-lohkoon. Tulosta voidaan pitää ankarana pettymyksenä pronssiputken jälkeen. Tänä vuonna juuri päättyneissä kisoissa joukkue ikään kuin palautti kunniansa ja nousi takaisin A-lohkoon.

Vaikka Suomi hävisi kuluneissa kisoissa vain puolivälieräottelun ja sijoittui lopulta viidenneksi, oli kansa kuohuksissaan. Viime vuoden tiukat ja dramaattiset käänteet olivat jättäneet suomalaisiin jälkensä. Mielikuva tuhoutuneesta naisleijonainstituutiosta elää vahvana.

On totta ja pakko tiedostaa, että Naisleijonat ei ole enää kirkkaasti maailman kolmanneksi paras joukkue, mitä naisten jääkiekkoon tulee. Erityisesti kaksi peräkkäistä pronssia kaapannut Tšekki on porhaltanut edelle. Tässäkin kyse on ennen kaikkea maan omasta kehityksestä, ei niinkään Suomen heikentymisestä, vaikka niinkin on käynyt.

Naisleijonat ei ole enää kirkkaasti maailman kolmanneksi paras joukkue.

Nykyinen pelaajamateriaali onkin ensimmäinen kolmesta seikasta, jotka piirtävät Naisleijonien tulevaisuudenkuvaa. Joukkue on nuorentunut nopeasti ja paljon. Vain muutama vuosi sitten joukkueen runko koostui 30 ikävuoden kieppeillä olevista pelaajista, nyt kärkirooleissa operoivat reilut kaksikymppiset taiturit.

Joukkueesta on lähtenyt paljon taitoa, mutta nykyisessäkin rungossa on paljon taitoa. Se, mitä Naisleijonien pelaajisto nyt tarvitsee on aika ja maltti. Voi kestää vuoden, kolme tai kuusi ennen kuin sinivalkoiset värit palaavat jälleen "pankkipronssien" makuun oikein tosissaan. On yhtä lailla mahdollista, että tulevat vuodet tuovat myös pohjoisamerikkalaisia lähemmäs ja ero kaventuu. Eiväthän Yhdysvallat ja Kanada olleet Bramptonin kisoissakaan aivan tajuttoman ylivoimaisia verrattuna lähimpiin haastajiin.

Millä joukkueelle sitten ostetaan aikaa ja tarjotaan mahdollisuuksia sen hyötykäyttöön? Ainakin allekirjoittaneen vastaus on valmennus ja sen resurssit. Juuso Toivola on vetänyt Naisleijonia Pasi Mustosen jälkeen, ja kulttuurinmuutos on ollut valtava.

Ihmisläheinen Toivola on tuonut joukkueeseen inhimillisyyttä, yhtenäisyyttä ja auttanut pelaajia löytämään merkityksiä maajoukkueesta. Näiden lisäksi Naisleijonat tarvitsee kaikki liikenevät resurssit itse pelin kehittämiseen. Pelaajista on valmennettava myös taitavampia. Tämä on toinen pointtini.

Ihmisläheinen Toivola on tuonut joukkueeseen inhimillisyyttä, yhtenäisyyttä ja auttanut pelaajia löytämään merkityksiä maajoukkueesta.

Toivolan vanavedessä on nähtävissä, että Naisleijonien lähitulevaisuus on lopulta naisvalmentajien käsissä. Jo nyt valmennustiimiin kuulunut HIFK:n mestarivalmentaja Saara Niemi sekä Tyttöleijonia pitkään luotsannut Mira Kuisma ovat molemmat sanoneet haluavansa jossain vaiheessa valmentaa aikuisten maajoukkuetta. Näin todennäköisesti tapahtuu ainakin jomman kumman kohdalla. Kumman ja milloin, siitä päättävät Jääkiekkoliiton päälliköt.

Ja kolmannekseen, kun kerran Jääkiekkoliittoon päästiin: suomalainen naisten jääkiekko tarvitsee ylätasolta ohjausta, resursseja ja avuntarjontaa. Siinä, missä Ruotsin ja Sveitsin naisten pääsarjat ammattimaistuvat, polkee Naisten Liiga paikallaan. Jääkiekkoliiton tulisi tarjota kaikki voitavansa, jotta kotimainen ykkössarjamme pysyy kansainvälisen kehityksen kelkassa.

Teollisuusvakoilu muihin sarjoihin, keskusteluyhteydet esimerkiksi miesten Liigan organisaation ja sen seurojen suuntaan sekä aktiivinen naisten lätkän esilläpitäminen muun muassa tiedottamisen, markkinoinnin ja oman sisällöntuotannon keinoin tulisivat viimeistään nyt kysymykseen. MM-kisojen aikaan pelejä seuraavasta väestä huomasi, että heitä ei ole pidetty ajan tasalla parhaalla mahdollisella tavalla.

Suomalainen naisten jääkiekko tai maajoukkuetoiminta Naisleijonat lippulaivanaan ei ole merihädässä, mutta karttoja kannattaa alkaa lukemaan ennen kuin äyskäreille on tiuha tarve.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös