Nostetaan taustalle ensin muutama asia.
Oliwer Kaski oli viime runkosarjan paras pelaaja. Kiekollisen pelin kuningas jätti Pelicansin viime kauden jälkeen ja tavoittelee nyt NHL-unelmaa. Joukkueen varakapteeni, kiekollisen pelin kokenut erikoismies, Mikko Kousa siirtyi kauden jälkeen Helsingin IFK:hon. Molemmat olivat viime kaudella Liigan parhaimpia kiekollisia puolustajia ja ylivoimapelin erikoismiehiä.
Casimir Jürgensin viime kausi oli myös erinomainen ja hän murtautui toisella kaudella peräkkäin maajoukkuepeleihin. Muista mainittavista puolustajista Henrik Nilsson oli varma oman pään luuta ja Santtu Kinnunen otti ensiaskeleita kohti Oliwer Kasken perintöä.
Juho Olkinuora ja Jakub Skarek muodostivat viime kaudella yhden Liigan parhaista maalivahtikaksikoista. Kokenut Olkinuora oli varma ja luotettava, nuori Skarek pelasi parhaimmillaan fantastisia iltoja. Olkinuora oli kuitenkin selkeä ykköstorjuja, oman pään johtotähti ja maalivahti, johon oma joukkue kykeni luottamaan jokaisena iltana.
Ei olisi ollut ihme, jos lahtelaiset olisivat pelanneet viime kaudella jopa kirkkaimmista mitaleista. Runkosarjan erinomainen lopputulos oli pienten yksityiskohtien summa. Tie nousi kuitenkin pystyyn, kun kokenut pudotuspelijoukkue HIFK kaatoi lahtelaiset upeassa puolivälieräsarjassa. Pelicans oli kuitenkin astellut takaisin Liigan mustien hevosten kyytiin. Lahtelaiset olivat arvaamaton, urheilullinen, taitava ja pahimmillaan täysin brutaali vastustaja.
Lisäksi Pelicans päästi viime kaudella neljänneksi vähiten maaleja. Esimerkiksi Jukka Rautakorven päävalmentaman Tapparan teräksinen puolustus päästi vain kaksi maalia vähemmän kuin Ville Niemisen luotsaama Lahden Pelicans.
*****
Lähdettäessä tähän kauteen joukkue menetti alakerrasta Kasken, Kousan, Nilssonin, Olkinuoran sekä Skarekin. Yliampuvasti sanoen kolme toimivan puolustuskokonaisuuden tärkeintä palasta. Menetys on kerta kaikkiaan massiivinen.
Erityismainintana mainittakoon vielä luotettavan Miska Siikosen menetys keskustasta. Tilalle tulivat loukkaantumisista toipunut kokenut Topi Jaakola, Pavel Vorobei, Matteo Pietroniro sekä maalivahtikaksikko Tomi Karhunen ja Atte Tolvanen. Kesken kauden joukkueeseen ovat liittyneet vielä puolustajat Alex Lintuniemi ja Ossi Ikonen.
Jo ennen kautta voitiin sanoa, että Jaakola ja Karhunen tulevat hoitamaan omat roolinsa ongelmitta. Ikosen tiedettiin olevan kohtuuhyvä liigatason puolustaja, muttei hänestä voi puhua mitenkään samassa lauseessa esimerkiksi Mikko Kousan kanssa.
Kaikki muut hankitut pelaajat olivat täysiä mysteereitä liigatasolle. Vorobeista voidaan sanoa, että hän on pystynyt korvaamaan ruotsalaisen Nilssonin jättämän reiän. Aleksandr Shtshemerov on osoittanut olevansa myös kelpo puolustaja, kuten oli viime kaudellakin. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan mahtuisi esimerkiksi HIFK:n, Kärppien tai Tapparan kivikovaan puolustukseen. Joukkueiden, jotka Pelicansin täytyy voida kaataa pudotuspeleissä.
Kousan ja Kaskin poissaoloja ei korvattu lainkaan. Miksei?
Topi Jaakolan tai Ossi Ikosen peluuttaminen Juhamatti Aaltosen ja Jesse Ylösen tasoisten kiekollisten nerojen kanssa samassa ylivoimaketjussa ei ole mahdollinen yhtälö joukkueelta, jonka pitäisi tavoitella Suomen mestaruutta. Syy ei ole Jaakolan tai Ikosen eikä päävalmentaja Ville Niemisen.
Miksei urheilutoimenjohtaja Janne Laukkanen lyönyt Otso Rantakarille isoa seteliä pöytään kun siihen oli paikka? Miksi Libor Sulak siirtyi Kouvolaan, eikä takaisin Lahteen? Pelicansin olisi ehdottomasti pitänyt hankkia kovan luokan kiekollinen puolustaja korvaamaan edes toinen menetetyistä kärkipuolustajista, muttei se sitä tehnyt.
Pakkaa sekoittaa entisestään se, että Pelicansin puolustuksessa on ollut tällä kaudella todella paljon loukkaantumisia. Joukkueen puolustuksen yksi tärkeimmistä, ellei tärkein palanen Casimir Jürgens on pelannut tällä kaudella vasta yhdeksässä ottelussa.
Lahtelaisten joukkueessa on pelannut tällä kaudella peräti 12 eri puolustajaa. Heistä vain viisi pelasi viime kauden joukkueessa, pientä roolia pelannut Aleksi Ek voidaan lisätä listan kuudenneksi, jos se jotakin häiritsee. Se ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että vaihtuvuus joukkueessa on ollut suurta, mikä tekee voittavan viisikkopuolustuksen rakentamisesta äärimmäisen vaikeaa. Lisänä tähän vielä molempien maalivahtien vaihtuminen ja nyt viimeisimpänä Tomi Karhusen siirto Sveitsiin.
*****
Hallituksen puheenjohtaja Pentti Matikainen ilmoitti Niemisen erosta lauantaina.
− Kurssia ei ole saatu käännettyä kovasta yrityksestä huolimatta, joten koemme tämän olevan ainut oikea ratkaisu tässä tilanteessa, kuuluu hallituksen puheenjohtaja Pentti Matikainen perustelut Ville Niemisen erottamista Pelicansin verkkosivuilla.
Ottiko hallitus tässä tapauksessa huomioon joukkueen loukkaantumishuolet, vaihtuvuuden ja sen, ettei Kousalle ja Kaskelle hankittu lainkaan korvaajia? Olisiko kannattajille pitänyt ilmoittaa loppukauden tavoitteista? Hankitaanko lisää pelaajia? Saavatko kaikki pelaajat jatkaa? Oliko seuralla oikeasti kova yritys saada esimerkiksi Libor Sulakia takaisin Lahteen? Mikä on osaomistaja ja monivuotisen valmentaja Pasi Nurmisen rooli tulevaisuudessa?
Pelkkä Ville Niemisen erottaminen ei ole absoluuttisesti ainoa ratkaisu kääntämään Pelicansin kelkkaa. Sen Matikainen viesti seuran kannattajille kovin ohuesti. Urheilujohto, pelaajahankinnat sekä huono tuuri loukkaantumisissa ovat yhtä lailla valideja syitä Pelicansin alavireisyyteen.
Jos hallituksen puheenjohtaja ei osaa nähdä kokonaisuuksia, niin kuka sitten seurassa osaa? Vai tuliko yhteistyökumppaneilta hallitukselle jo liikaakin painetta tappioaallosta?
Objektiivisesti asiaa katsoen Pelicansia fantastisesti viime kaudella valmentanut nuori päävalmentaja Nieminen on työkalupakkinsa kokoon nähden varsin pieni osasyyllinen seuran nykyiseen tulokseen. Seuran olisi pitänyt antaa valmentajalle paremmat työkalut jatkaa viime kauden buumia, jonka ehdoton helmi oli puolivälieräsarjan avausottelun 6−0-kotivoitto HIFK:iä vastaan.
