Mielipide

Näkemys: Vasta kun Suomi ei pelaa lätkää, se todella iskee joka jätkään − kiekkoelitistin tunnustuksia

MAAJOUKKUE / Kolumni
Jääkiekon MM-kisat saavat vuosittain sekä arvostelua että innostusta osakseen. Itse kuulun yleensä niihin arvostelijoihin. Kuitenkin vasta nyt, kun ne(kin) on peruttu, niiden valtava merkitys kirkastuu jopa arvostelijan mielessä.

Myönnetään heti kärkeen, että olen tietynlainen kiekkoelitisti. Olen halveksinut joka kevät pelattavaa "Škoda-cupia" täysin turhana turnauksena. Olen sanonut, että sitä ei voi kutsua maailmanmestaruustaistoksi, koska siellä eivät pelaa lajin parhaat pelaajat, vaan ne, jotka sattuvat paikalle joutamaan. Olen arvostellut sitä, kun MM-kisojen aikaan suuri yleisö innostuu jääkiekosta ja "kaikista tulee suuria kiekkotietäjiä". Olen ajatellut, että nämä keväthöntsät voisi jättää suosiolla pelaamatta, eikä se haittaisi lainkaan. Vasta nyt, kun ne on todella peruttu, huomaan, kuinka suuri merkitys niillä oikeasti onkaan.

Heräsin itse jääkiekon ihmeelliseen maailmaan vasta varhaisteininä, kun ajauduin sattumalta seuraamaan 2013 MM-kisoja televisiosta. Satuin osumaan kanavalle, kun Suomi pelasi avausotteluaan Saksaa vastaan. Petri Kontiola dominoi kaukalossa ja Juhani Tamminen studiossa kuolemattomilla "backhand, forehand, boom boom boom" -letkautuksillaan. Katsoin ottelun loppuun, ja Suomi voitti. Siistiä, voittaisiko ne toisenkin pelin? Ja voittivathan ne, jopa useamman.

Niin vain katsoin turnauksen loppuun asti. Suomen kitkerä pronssitappio ja Ruotsin kultajuhlat jäivät harmittamaan. Kuitenkin tuon parin viikon aikana täydelle lajiummikolle syttyi kipinä lajia kohtaan. Siitä puolitoista vuotta eteenpäin, ja olin läheisen Liigaseuran kausikorttilainen. Nykyään vaikutan mediaparvella. Melkoinen kehityskäyrä tusinaturnauksesta.

backhand, forehand, boom boom boom

Enkä varmasti ole ainoa, joka on päätynyt lajia seuraamaan juuri MM-kisojen kautta. Vapailla kanavilla nähtävät pelit ovat helppoa ja vaivatonta seurattavaa, kun ei tarvitse sitoutua kanavapaketteihin ja liigapasseihin. Pelejä katsoessa ummikolla ei ole vaikeuksia puolensa valitsemisessa, jos oman maan maajoukkue pelaa. Mikään ei myöskään yhdistä suomalaisia yhtä vahvasti, kuin ajoittaiset MM-kultajuhlat. Kisojen ulkopuolella täysin kiekkoa seuraamattomat tuttavatkin saattavat rynnätä Helsinkiin asti torille.

Vaikka kevätkarkeloissa ei jokaisen maan absoluuttisesti parhaat pelaajat yleensä pelaakaan, on siellä joka tapauksessa varsin tasokkaita joukkueita, kun kärkimaiden pelaajavalikoima on niin laaja. Ja onhan se taas kevään parasta viihdettä, kun kansa spekuloi, ketä NHL-pelaajia tulee Leijoniin. Joukkueen ei tarvitse olla änäritähdillä vuorattu menestyäkseen, kuten viime keväänä nähtiin. Yllätyksellisyys on turnauksen hienous, kun pienetkin maat voivat yllättää isoja, ja yleisöhän syttyy altavastaajatarinoille.

onhan se kevään parasta viihdettä, kun kansa spekuloi, ketä NHL-pelaajia tulee Leijoniin.

Kilpailu on ottanut vahvan perinneaseman kiekkokalenterissa. Edellinen kevät, jona turnausta ei pelattu, oli kevät 1988. Kyseessä oli viimeinen kerta, kun olympiavuonna jätettiin MM-kisat pelaamatta. Jos siis joku on ollut pysyvää viimeiseen 30 vuoteen, niin jääkiekon MM-kisat.

Vaikka viime vuosina entinen MM-kisainnostukseni olikin vaihtunut halveksuntaan, tuli niitä pelejä silti katsottua ja elettyä mukana niin voiton kuin tappion hetkillä. Nyt kun perinteinen kiekkokarnevaali jää pelaamatta, on arvostelijallakin tyhjä olo. Tuleeko kesää ollenkaan, jos sitä ei edellä "lätkän ämämmät"? Toivottavasti. Ainakin näitä pelejä osaa arvostaa enemmän tulevaisuudessa.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös