Tapparan kuusi peräkkäistä kautta kestänyt finaaliputki tuli tiensä päähän tänä keväänä, kun joukkue kärsi välierätappion HPK:lle. Käsittämätön putki sai jatkokseen pronssin, jonka Tappara nappasi viime perjantaina kukistettuaan HIFK:n Hakametsässä.
2010-luvun dynastiaksi kasvaneen Tapparan menestyksen salaisuus on ennen kaikkea huippulaadukas organisaatio, jossa pelaajisto, valmennus ja toimistoväki ovat maan ehdotonta eliittiä. Vuosi toisensa jälkeen Tappara on onnistunut hankkimaan ja sitouttamaan seuraan huippupelaajia, vaikkeivat tamperelaisjoukkueen pelaajat koskaan miehitä palkkatilastojen kärkeä.
Tämä kertoo eittämättä siitä, että mahdollisuus kehittyä ja menestyä on viime vuosina kulminoitunut ennen kaikkea Tapparaan, mikä on tuonut seuraan ja pitänyt siellä muiden muassa Kristian Kuuselan, Jukka Peltolan ja Jan-Mikael Järvisen kaltaisia pelimiehiä.
Pitkän menestysputken seurauksena monilta on kuitenkin unohtunut, että Tapparalla on myös poikkeuksellinen kyky rakentua uudelleen. Pelillisesti Tapparan pelitapa on nojannut pitkälti samoihin pääperiaatteisiin jo vuosien ajan, mutta kaukalon ulkopuolella jälleenrakennus on jouduttu tekemään lähes jokaisen finaalikevään jälkeen.
Avainpelaajia on joka vuosi lähtenyt kaikilta pelipaikoilta, mutta tilalle hankitut ja seuraan jääneet pelaajat ovat lähes poikkeuksetta kyenneet täyttämään lähtijöiden jättämät aukot. Tämä kertoo paitsi järkevästä pelaajapolitiikasta myös valmennuksen tasosta muodostaa ja hioa joukkueesta kilpailukykyinen vuosi toisensa jälkeen.
Lopulta kyse on koko organisaation poikkeuksellisesta kyvystä ylläpitää ja toteuttaa kovan vaatimustason kultturia, jota menestys edellyttää. Vastaavaa voi nykypäivän Liigassa odottaa realistisesti lähinnä vain Kärpiltä, joka on Tapparan ohella toinen 2010-luvun suurmenestyjistä.
Nyt, pitkän finaaliputken päätyttyä, Tappara on kuitenkin uuden edessä. Pronssijuhliin päättyneestä kaudesta huolimatta Tappara jäi tavoitteestaan, minkä lisäksi seuran pitkäaikainen toimitusjohtaja Mikko Leinonen on jäämässä eläkkeelle. Taustoja rakennetaan jo kovaa vauhtia, mutta uudistumista odotetaan myös kaukalossa. Valmennuksessa merkittävin muutos on arvostetun maalivahtivalmentajan Petri Tuonosen lähtö. Päävastuu säilyy edelleen Jukka Rautakorvella.
Kuluvalla kaudella tykätty ja vihattu Rautakorpi osoitti jo paikoitellen merkkejä pelikirjansa päivittämistä aktiivisempaan suuntaan, mutta kauden tärkeimmillä hetkillä eli välieräsarjassa HPK:ta vastaan Tappara nojasi liikaa tuttuihin vahvuuksiinsa. Vahvuuksiin, jotka eivät enää kantaneet finaaleihin saakka, vaikka vaatimustaso ja muut menestykseen vaadittavat elementit olivat kunnossa.
Näin ollen muutoksia on lupa odottaa myös Tapparan tunnusomaiseen pelitapaan, joka on paitsi nostanut seuran sen suurimpaan kukoistukseen myös tehnyt siitä tavallisen kuolevaisen muiden liigaseurojen joukossa. Ennen muutoksia on kuitenkin tunnustettava, että Tapparan huikea menestyssarja, joka sisältää kaksi mestaruutta, neljä hopeaa ja yhden pronssin, on yksi kovimmista saavutuksista kotimaisessa kiekossa koskaan ja ansaitsee laajan arvostuksen koko lajiväeltä.
