Mielipide

Näkemys: SaiPa etsii uutta identiteettiä ja on löytämässä sellaisen historiastaan

LIIGA / Kolumni

Yhtenäisyys, yhteisöllisyys, sitkeys. Rutiköyhyydestä johtuvien pelaajamateriaalin puutteiden korvaaminen sinnikkäällä yrittämisellä. Tuossa joukko perisaipalaisia hyveitä, joiden asteittaisen modernisoinnin perintöä on seuran nykyinen asema vakavasti otettavana Liiga-seurana.

Hyveiden joukkoon on sittemmin liitetty erinomainen ulkomaisten pelaajien scouttaus, jonka turvin Kisapuistoon on karauttanut vuosi toisensa jälkeen hintalappuaan paremmin suoriutuvia kärkipelaajia. Sitä voi hyvästä syystä pitää SaiPan seurahistorian menestyneimmän jakson salaisuutena, mistä näyttävin sulka kuuluukin asetella koristamaan urheilutoimenjohtaja Antti Tuomenoksan hattua.

Rutiköyhyyden vaihduttua vakavaraisuuteen nälkäinen nuorukainen kerrallaan vaihtui pykälän kokeneempaan ja kalliimpaan ammattilaiseen. Kauden 2015-16 virkamies-SaiPasta alkanut joukkueen identiteetin hähmäisyys kulminoitui viime kauden kyykkäykseen. Samalla jatkumolla aikanaan erinomaisesti sitoutettu karjalainen kiekkoyleisö alkoi vähän kerrassaan kaikota Kisapuiston lehtereiltä. Kiusallinen yksityiskohta on, että ainoa viime kaudella Kisapuiston täyteen myynyt joukkue oli Imatran Ketterä. Vaikka sputnikien viime kauden joukkue oli paperilla laadukkaampi kuin koskaan, loukkaantumiset ja peräpenkkiin asti välittynyt selkeän peli-identiteetin puute saivat seuran 70-vuotisjuhlat lässähtämään. Tulos jäi vaisuksi, kiima oli poissa.

potentiaalia ihmeeseen on aivan eri tavalla kuin kurjimpina aikoina.

Liiga-tasolla muistakin kuin SaiPa-maineteoistaan tunnetut pelaajat ovat tavanneet esiintyä Lappeenrannassa vierasjoukkueen pukineissa. Syyksi yleisökatoon onkin tarjottu julkisessa keskustelussa vähän väliä sitä, ettei karjalainen kadunmies osaa nimetä SaiPan tähtiä; ettei hallilla ole vetonaulaa, jota mennä katsomaan. Argumentti on keskisuuren seuran kannalta kiusallinen, mutta sisällöltään sangen pätevä: codykunykit, tylermorleyt ja brendenkichtonit ovat esimerkkejä Tuomenoksan scouttauksen helmistä ja ehdottomasti laatupelaajia Liiga-joukkueen tulosyksikköön, mutta niminä itsessään ne eivät riitä herättämään suuren yleisön mielenkiintoa.

Linja on kesän aikana muuttunut, ja tällä kaudella miltei kaikki on toisin aina tähänastista tarkan markan politiikkaa myöten. Laaja rintama laadukkaita ratkaisupelaajia on vaihtanut maisemaa, ja tilalle ovat saapuneet jokaisen Liigaa seuraavan tuntemat Tomáš Záborský ja Teemu Ramstedt. Sanomattakin on selvää, että tällaiselta kaksikolta odotetaan paljon, mutta oletetaanko sittenkin liikaa? Ensipuraisulta todennäköinen vastaus on kyllä. Kovapalkkaisen tähtikaksikon on yksinkertaisesti vaikea olla niin raudanluja tulosyksikkö, että investoinnin kustannuksella tapahtunut muun joukkueen heikentyminen tulisi paikattua. Yksi ketju ei riitä kantamaan joukkuetta menestykseen, lisätietoja antanevat David McIntyre ja Chad Rau.

rahankäyttö näyttäytyy silti nykyhetkessä holtittomana.

Yleisöä muun muassa HIFK:sta tutut tähdet tulevat toki ihmeteoilleen saamaan, sillä SaiPan lanseeraama kausikorttikampanja myi loppuun. Tunnelmasta ja mekkalasta SaiPaa ympäröivä kotipöhinä tuskin jää siis kiinni. Ongelmaksi näyttäisikin ensimmäistä kertaa vuosiin muodostuvan pelaajamateriaalin syvyys kapean, mutta tasokkaan eturivin takana. Etenkin Záborskýn voi harjoituspelien perusteella odottaa olevan kaivattu, tärkeä ratkaisupelaaja, mutta kärkiketjun jälkeen on etenkin laadukkaampia harjoitusvastustajia vastaan ollut hiljaista.

Käytännössä jokaisen keltamustaa kantavan pelaajan on kyettävä uransa tai lähihistoriansa parhaaseen kauteen, jotta pudotuspelit ovat Lappeenrannassa realismia. Asetelma on saipalaisittain kiusallisenkin tuttu 2010-luvun taitteen kyntövuosilta. Palkkakuluiksi ilmoitetaan kuitenkin edelleen seurahistorian toiseksi korkein noteeraus, 1,9 miljoonaa euroa. Selvää on, ettei kaikkea summasta ole käytetty, mutta rahankäyttö näyttäytyy silti nykyhetkessä holtittomana. Se kostautuu etenkin puolustuksessa, joka on heikentynyt viime kaudesta eri osa-alueista kaikkein eniten. Lisäksi kapeansivakka materiaali kestää loukkaantumisia merkittävän huonosti, eikä viime kauden sairashistoria pahemmin mairittele SaiPaa.

On yhtä kaikki mainittava, että potentiaalia ihmeeseen on aivan eri tavalla kuin kurjimpina aikoina. Moni vastuurooliin nyt asemoitu pelaaja on väläytellyt lyhyemmällä aikajänteellä aiemminkin, ja päävalmentaja Tero Lehterän vanavedessä Saimaan etelärannoille on rantautunut tai jäänyt merkittävän lupaavia kotimaisia pelaajia. Muun muassa Joni Nikolla, Emil Oksasella, Micke Saarella, Erik Autiolla ja Niclas Westerholmilla on aito ja optimaalinen mahdollisuus näyttää kyntensä koko kauden mitan vastuunkantajina. Jotta pudotuspeliputki ei Lappeenrannassa katkeaisi, on etenkin edellä mainittujen täytettävä tyhjiksi jääneet, suuret saappaat. Rima on korkealla.

Markkinoinnissa ja päävalmentaja Lehterän puheissa korostuu yhtenäisyys ja ylpeys seuraväreistä. Oma polemiikkinsa nähtiin joukkueen kapteenin vaihtuessa, kun Ville Koho ei halunnut jatkaa kolmattatoista kautta C rinnassaan. Viime kauden huhuttujen johtajuusongelmien välttämiseksi johtajuutta on puitu kopissa paljon, ja ensi kaudella sillä saralla päivittäisen päävastuun kantaa kapteeni Elmeri Kaksonen. Työsarkaa riittää, sillä SaiPalle juuri toimiva johtajuus, joukkuehenki ja yhtenäisyys ovat ensi kaudella elintärkeämpiä kuin vuosikausiin.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös