Nashville Predatorsin kantri kaikui mollivoittoisesti koko kevätkauden, ja viimeinen riitasointu särähti ottelusarjassa Dallas Starsia vastaan, kun paperilla heikompi teksasilaisryhmä kampesi mestarisuosikin polttomerkkiä vuodesta toiseen kantavan Predatorsin ulos kevään huipennuksesta.
Predators ei ole viime kuukausina näyttänyt joukkueelta, joka taistelee tosissaan Stanley Cupista, eikä mestariluokan hurmosta ollut nähtävissä otteluissa Starsiakaan vastaan.
Pudotuspelijoukkueista eniten kiekonmenetyksiä rähminyt Predators oli pehmeä, ja sarjan parhaimpiin kuuluvan pakiston liike ja kykenevyys kiekolla erityisesti avaus- ja kääntöpeleissä jäi kauas maksimista.
Näitä havaintoja vastaan on kuitenkin asettaa mielenkiintoinen tilastollinen huomautus: Predators hävisi sarjan, vaikka se päihitti Starsin niin maaliodottamassa, laukauksissa kuin erityisen vaarallisissa maalipaikoissakin suurimmassa osassa joukkueiden kohtaamisista – itse asiassa Predators oli kesälaitumille siirtymisensä hetkellä eniten peliaikaan suhteutettua maalinodottamaa luonut sekä eniten laukonut joukkue, mutta heikko viimeistelijä.
Viimeinen niitti Predatorsin tuskaiselle kevätkaudelle oli Ben Bishopin tyylipuhdas selkävoitto kollegastaan Pekka Rinteestä.
Toisin sanoen Predators taisteli sittenkin mutta laihoin tuloksin. Predators luotti läpi kauden vahvasti puolustajiinsa pistetehtailussa, ja kyseinen osasto miehitti joukkueen sisäisen pistepörssin kärkipaikat myös Stars-sarjassa. Roman Josin taakse, P.K. Subbanin ja Ryan Ellisin edelle ainoana hyökkääjänä sen sijaan kiilasi kolme maalia iskenyt Rocco Grimaldi – 90 NHL-ottelun kokemuksella.
Siinä missä Starsin ykkösnyrkki Aleksandr Radulovin johdolla lähenteli jopa pysäyttämättömän määritelmää, vaipuivat Predatorsin päävastuunkantajat täysin unholaan. Viktor Arvidsson, Filip Forsberg ja Ryan Johansen saalistivat pudotuspeleissä yhteensä neljä tehopistettä, eikä heidän tarjoamilleen saappaille ollut ottajia alemmissakaan ketjuissa.
Viimeinen niitti Predatorsin tuskaiselle kevätkaudelle oli Ben Bishopin tyylipuhdas selkävoitto kollegastaan Pekka Rinteestä. Kuten aiemmin todettua, Predators laukoi Starsia enemmän ja vaarallisemmilta maalipaikoilta, mutta Bishop selviytyi urakastaan Rinnettä paremmin: 218 laukauksesta Bishop pysäytti 94,5 %, kun taas Rinne 90,5 % 179 laukauksesta.
Molemmilla maalivahdeilla oli synkät hetkensä, kuten Bishopin torjuntaprosentilla 89,5 tarpoma kolmospeli ja Rinteen hyvin lyhyeksi jäänyt iltapuhde neljännessä kohtaamisessa, sekä omat paraatipelastuksensa, joita kuitenkin kertyi koko sarjan otannalla ratkaisevan verran enemmän yhdysvaltalaismaalivahdin tilille.
Peter Lavioletten samaan tuloksettomaan ylivoimadoktriinin perustuva pelikirja olisi viimeinkin päivittämisen tarpeessa.
Oma lukunsa on tietenkin se, olisiko Bishop ollut murrettavissa, jos Predators olisi saanut ylivoimapelinsä toimimaan edes alkeellisesti. Joukkue kun ei onnistunut hyödyntämään 15 tarjotusta ylivoimatilaisuudesta ensimmäistäkään.
Ylivoimatehokkuuden taianomainen kasvu jäi kuitenkin toteutumatta, vaikka messiaspelaajiksi hankittiinkin omissa rooleissaan ylivoiman erikoisosaajia Wayne Simmondsin ja Mikael Granlundin muodossa.
Hulluutta on se, että tekee saman asian uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri lopputulosta.
Albert Einsteinin toteamus kuvaa erityisen hyvin Predatorsin koko kauden vaikeuksissa ollutta, runkosarjan heikointa ylivoimaa. Nashvilleläisten ylivoimakoostumus onnistui runkosarjassa keskivertoa heikommin laukausten tuottamisessa parhaalta maalintekosektorilta, mikä pitkälti johtui siitä, että ylivoima nojasi suurilta osin kiekollisena taitavan puolustuksen viivalaukaisu-uhkaan – nähdyin tuloksin.
Sarjan laajuudessa viivalaukausten suosimisen trendi on ollut selvästi laskeva, mutta Predators-leirissä vanhan tavan on uskottu vielä kokevan uuden kukoistuksensa, mikä pudotuspelien perusteella osoittautui virhearvioksi.
Toisin sanoen Predators-käskijä Peter Lavioletten samaan tuloksettomaan ylivoimadoktriinin perustuva pelikirja olisi viimeinkin päivittämisen tarpeessa.
Menestyksennälkäinen organisaatio nimittäin tuskin uskoo valmennusjohdon tavoin siihen, että lopputulos muuttuu ilman muutoksia.
Tilastolähteet: NHL.com, Natural Stat Trick
