Mielipide

Näkemys: On yhdestoista hetki avata todellinen keskustelu aivovammoista jääkiekossa

LIIGA, MAAJOUKKUE, NHL / Kolumni

Jääkiekko on nopeutunut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Pelaajat huipputasolla ovat isompia, vahvempia ja ylivertaisesti nopeampia edeltäjiinsä verrattuna. Samalla törmäystilanteisiin liittyvät, ja pelaajiin kohdistuvat, voimat ovat moninkertaistuneet.

Katsomme 1980- ja 90-lukujen videoita kaihoisasti ja ihailemme upeita avojään taklauksia, mutta unohdamme, että niissä törmäyksissä pelaajaan kohdistuvat voimat olivat keskimäärin vain murto-osa siitä, mitä nykyisin kaukalossa nähdään joka ilta.

Tämä lajin nopea kehitys tarkoittaa myös sitä, että emme vielä tiedä millaisia pitkäaikaisia vaikutuksia näillä voimilla ja niiden aiheuttamilla vaurioilla on pelaajien terveyteen. Katkennut nivelside tai murtunut nilkka on ortopedin helppo diagnosoida vaikka pukukopissa, kroonisen traumaattisen enkefalopatian kohdalla sitä ei edes osata tavata oikein.

Saatamme muistaa muutaman ikävän tapauksen, jossa yksi riittävän kova törmäys on aiheuttanut pelaajalle pysyvän, vakavan aivovamman. Kun näitä murheellisimman kohtalon kokeneita pelaajia on kuitenkin vain kourallinen, unohdamme heidät helposti.

Krooninen traumaattinen enkefalopatia on näkymätön tappaja

Krooninen traumaattinen enkefalopatia (CTE) ei ole seuraus yhdestä törmäyksestä, vaan kertymästä pienempiä törmäysvoimia, joita huipputason pelaaja kokee uransa aikana teini-iästä lähtien. Pelaaja ei jää makaamaan jäälle tajuttomana, vaan luistelee normaalisti takaisin vaihtopenkille, ehkä hieman pääkipua valittaen.

Kun tämä tapahtuu kymmeniä kertoja pelaajan uralla, voi CTE aiheuttaa pysyvän vaurion ihmisen aivokudokseen. Se ei ole todettavissa kuin leikkaamalla ihmisen aivot auki ja sen vaikutukset ja oireet ovat osin samankaltaiset Alzheimerin taudin kanssa.

On hyvin mahdollista, että suuri joukko niin aktiivisia kuin uransa lopettaneita huippukiekkoilijoita on kokenut riittävästi törmäyksiä, jotka aiheuttavat heille CTE:n. Ja me keskustelemme siitä, oliko puolustaja kiekkoa kulmasta hakiessaan riittävän valmis ottamaan vastaan taklauksen.

Toimenpiteet jääkiekossa aivovammojen estämiseksi ovat olleet heikkoja. Aiheesta ei keskustella riittävästi, keskustelu ei ole riittävän vakavalla tasolla ja kohdistuu aivan triviaaleihin yksityiskohtiin kokonaisuuden kannalta.

Amerikkalaisen jalkapallon puolella NFL heräsi, pakotettiin heräämään, todellisuuteen vasta silloin, kun ennenaikaisesti kuolleiden pelaajien aivoja alettiin paloitella laboratorioissa. Jääkiekko tuntuu tuudittautuneen siihen harhaluuloon, ettei ilmiö koskisi lajia.

Jatkoaika on pyrkinyt kirjoittamaan tästä aiheesta, haastatellut asiantuntijoita, käynyt Montrealissa tutustumassa varustevalmistajien kehitystyöhön, ottanut kantaa ja pitänyt keskustelua yllä. Se ei riitä, yksi Jatkoaika ei riitä.

"Keskustelun täytyy muuttua, vaatimusten täytyy muuttua, lajin täytyy muuttua."

Asenteet ovat muuttuneet. Hitaasti, liian hitaasti, eivät riittävästi.

Kun aivovammoihin erikoistunut tutkija Matti Vartiainen vuonna 2005 ilmestyi Pelicansin pukukoppiin tekemään baseline-testejä, oli vastaanotto hänen mukaansa "mikäs hameenpäällelaittaja tulee pukukoppiin". Näin ei enää ole, mutta yhä liian usein pelaaja nähdään kaukalossa, kun hänen pitäisi olla kotona toipumassa.

Kypärät ovat kehittyneet. Eivät riittävästi. IIHF, NHL, Jääkiekkoliitto tai varsinkaan Liiga eivät vaadi varustevalmistajilta sellaisia kypäriä, jotka paremmin suojelisivat pelaajia aivovammoilta.

Säännöt ja niiden tulkinta ovat muuttuneet. Eivät riittävästi. Lajia ei haluta muuttaa, mutta ei ymmärretä, että muutos tulee − halutaan sitä tai ei.

Keskustelua käydään taklaajan ja taklattavan vastuusta. Ei siitä, mikä on lajin ylimmän johdon vastuu pelaajiensa aivovammoista.

Kaikkien osapuolten tulee herätä ja kantaa vastuunsa. Videohidastusten loputon kelailu siitä, osuiko taklaus nyt ensin enemmän olkapäähän vai ohimoon, on täysin hyödytöntä ja peittää alleen lajin koko tulevaisuuden ylle nousseen tumman pilven.

Keskustelun täytyy muuttua, vaatimusten täytyy muuttua, lajin täytyy muuttua.

Se muutos ei ole pelaajien, valmentajien, journalistien tai katsojien vastuulla. Mutta me kaikki voimme vaikuttaa siihen, että muutos nähdään mahdollisimman pian ja huipputason jääkiekkoa voidaan jatkossakin pelata.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös