Kirjoitin tammikuussa ensimmäisiä kolumnejani Jatkoaikaan aiheena tulevat alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut. Kaapo Kakko oli juuri ratkaissut jatkoaikamaalillaan Suomelle alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden ja odotukset nuoren turkulaisen kohdalla olivat taivaissa.
Tammikuisessa ensipuraisussa kävin läpi alustavaa joukkuekokoonpanoa alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuihin, joihin Kakkokin silloin vielä luonnollisesti kuului. On hieman jopa sääli, ettei nousujohteista kautta pelannutta Kakkoa nähdä kilpailuissa, sillä hän olisi voinut tehdä näissä kisoissa yhdessä kollegansa Jack Hughesin kanssa jotain hyvin suurta. Kakon huomattava etu kilpakumppani Hughesiin olisi ollut suuri kaukalo, jossa turkulainen on pelannut koko uransa. Nyt parrasvalot loistavat Ruotsissa yksilöistä pääasiassa Yhdysvaltojen Hughesiin, jolta sopii odottaa jopa koko kisojen pistennätysten rikkomista. Niin hyvä jääkiekkoilija Jack Hughes on jo tässä vaiheessa, mutta tämän ikäluokan paras suuren kaukalon pelaaja on kenties Kaapo Kakko.
Pikkuleijonien joukkueessa on kuitenkin monen monta mielenkiintoista pelaajaa, joita kannattaa seurata, ja jotka havittelevat Hughesilta kisojen MVP-titteliä. Ilman Kakkoakin Suomi on yksi mestarisuosikeista, sillä vuosikerta on poikkeuksellisen laadukas ja kaikki kenttäpelaajat ovat pelanneet kauden suuressa kaukalossa.
*****
Vasta ensi vuonna varattava Helsingin HIFK:n Anton Lundell saapuu Ruotsiin suoraan Liigan välieristä. Helsinkiläiset tippuivat tiukkojen vaiheiden jälkeen Oulun Kärpille, eikä Lundell ole IFK:n mukana perjantaisessa pronssiottelussa Tampereella, vaan matkaa nyt Ruotsiin. Lundell on jo nyt päässyt käsiksi voittamisen kulttuuriin, onhan hän jo kaksinkertainen maailmanmestari. Hän on kenties Suomen joukkueen nimekkäin yksittäinen pelaaja, jota pelaajatarkkailijat tulevat seuraamaan ympäri maailman.
Rauman Lukon Ville Heinola on nostanut asetelmiaan kauden aikana jopa sen verran, että ei olisi ihme, jos raumalaisen nimi huudettaisiin jo 20 ensimmäisen pelaajan joukossa tulevan kesän varaustilaisuudessa. Uskon, että Heinola tulee olemaan koko kisojen dominoivimpia puolustajia ja hän kantaa suurinta vastuuta Suomen puolustuksessa yhdessä Mikko Kokkosen kanssa. On suorastaan hämmentävää ajatella, että nuori mikkeliläinen pelasi ensimmäisen ottelunsa Liigassa jo kaudella 2016-2017.
Leevi Aaltonen on nimivahvan hyökkäyksen mielenkiintoisempia nimiä. Hän on ollut juniorikiekon seuraajien huulilla jo useamman vuoden ajan. Pelaaja viimeisteli jo C-junioreissa 20 pistettä enemmän kuin vuotta vanhemmat Kristian Tanus ja Otto Kivenmäki. Häntä pidettiin vuosia tämän ikäluokan kärkimiehenä. Pelaajan kehitysprosessi ei ole kuitenkaan mennyt aivan halutulla tavalla muutamana viimeisen vuoden aikana. Aaltonen viimeisteli KalPan A-junioreissa tällä kaudella tasapaksut 36 pistettä 29 pelaamassaan ottelussa. Hänen odotetaan pelaavan ykkösketjussa Lundellin ja Lukon Antti Saarelan kanssa. Onnistumisia kaivataan, sillä muutoin paikka saattaa hyvinkin olla uhattuna. Yksittäisistä pelaajista nostaisinkin nimenomaan Aaltosen nimen esiin. Onnistuminen tarvitaan heti alussa, sillä hänenlaisensa pelaaja elää niistä. Muutoin tuulen nopean laiturin rooli saattaa löytyä yllättävän nopeasti alaketjuista.
Tampereen Ilvekseen ensi kaudeksi siirtyvä Antti Saarela väläytteli jo pitkin tätä liigakautta. 17-vuotias viimeisteli kymmenen pistettä 24 pelaamaansa otteluun, jota voidaan pitää varsin hyvänä suorituksena. Keskusteluissa Saarelaa on asetettu 3-4 kierroksen varaukseksi, mutta nuori ja lahjakas raumalainen on tästä asiasta varmasti eri mieltä ja haluaa iskeä itsensä näissä kisoissa ykköskoriin. Siihen hänelle tarjoutuukin oiva mahdollisuus, sillä pelaajan kanssa samassa ketjussa pelaa mahdollisesti stadilainen versio Sasha Barkovista.
Espoon Bluesin tämän ikäluokan kirkkaimmalta junioritähdeltä Veeti Miettiseltä sopii odottaa paljon näissä kisoissa. Pelaajan urakehityksen kannalta on kuitenkin äärimmäisen surullista, että hän ei ole saanut, Espoon tilanteen hyvin tietäen, mahdollisuutta liigakentillä. Miettinen iski tällä kaudella A-junioreissa pudotuspelit mukaan luettuina 59 otteluun 32 maalia ja 40 syöttöä. Hänelle ei tapahdu enää riittävää kehitystä A-junioreissa. Uudenmaan ainoassa liigaseurassa, Helsingin HIFK:ssa, rooli jäisi varmasti ohueksi, joten suuntana saattaa hyvinkin olla näiden kisojen jälkeen Pohjois-Amerikka. Mahdollisuus Liigassa kannattaa kuitenkin katsoa läpikotaisin, kysykää vaikka kukkaan puhjenneelta Kristian Tanukselta, jolle siirto Mikkelin Jukureihin avasi monta uutta porttia eteenpäin. Espoolainen peto saattaa hyvinkin olla irti jo tänään Kanadaa vastaan, kun Miettinen päästetään irti puoli yhdeksältä Suomen aikaan.
Seurattavat nimet eivät ota loppuakseen.
Joukkueesta löytyy myös monen monta Oulun Kärppien superlupausta. Tuukka Tieksola teki tällä kaudella A-junioreissa espoolaisen Miettisen tapaan aivan mitä itse halusi. Hieman samaa voisi sanoa puolustaja Kalle Loposesta, jolla ei ole A-junioreiden kaukaloissa enää mitään käyttöä. Suurelle yleisölle tuntemattomampi kiekollinen puolustaja Loponen kannattaa painaa mieleen, etenkin seuratessa Suomen ylivoimapelaamista. Molemmat Rädyn veljekset ovat myös nimetty maajoukkueeseen. Isoveli Aku pelaa oletettavasti Tieksolan kanssa samassa ketjussa, jossa päästetään myös oululainen peto irti. Vasta marraskuussa 2002-syntynyt 16-vuotias Aatu on isoveljeään lupaavampi ja saattaisi olla oivallinen kokeilu Lundellin ja Saarelan ketjuun, jos Leevi Aaltosen pyssy on ruosteessa. Aatu Räty teki jo 15-vuotiaana viime syksyn harjoitusottelussa neljä maalia Kanadan verkkoon.
Tampereen Tappara edustaa myös vahvasti tätä joukkuetta. Patrik Puistola ja Kasper Simontaival ovat molemmat todella taitavia ja nopeita hyökkäyspään pelaajia. Maalitykki Puistolan tulemista ollaan puhuttu jo monta vuotta, mutta lopullinen läpimurto miesten sarjatasolla on edelleen tekemättä, vaikka hän viimeisteli tällä kaudella 22 pelaamassaan LeKin ottelussa tehot 15+11. Puistolalla on potentiaalia paljon suurempaan kuin Mestiksen kaukaloihin. Simontaival kärsi loukkaantumisista hieman ennen kisojen alkua, mutta nyt pelaaja on kunnossa. Molemmilla pelaajilla olisi varmasti jo kokemusta Liigastakin, mutta tie Tapparan kivikovaan edustukseen on varsin tukossa. Simontaival iski pelaamissaan 27 A-junioreiden ottelussa tehot 9+18 ja Mestiksessa LeKissä 5+9 pelaamiinsa 21 otteluun. Mielenkiintoinen data kaksikosta on myös se, että maajoukkueen harjoitusotteluihin he ovat molemmat viimeistelleet 12 pistettä, Puistola 9+3 ja Simontaival 2+10. Näitäkin pelaajilta sopii odottaa dominointia kaukalossa.
Suomen takalinjoilla luutii niin ikään tapparalainen Iivari Räsänen, jonka veli maailmanmestari Aapeli Räsänen pelaa tällä hetkellä Boston Collegessa. Pikkuveli Iivari kuuluu tämän ikäluokan vakiokalustoon. Nuori puolustaja viimeisteli tällä kaudella Tapparan A-junioreissa 6+25 pelaamiinsa 49 otteluun.
Joukkueen maalilla päävastuun kantaa varmasti viime vuosien tapaan Helsingin HIFK:n Roope Taponen, joka nollasi Yhdysvallat 12.4 pelatussa harjoitusottelussa Heinolassa.
*****
Edellämainittujenkin lupausten jälkeen joukkueessa olisi monen monta pelaajaa, jotka ansaitsisivat painantatilaa, mutta jätetään tämä analyysi tässä vaiheessa tähän ja palataan asiaan kisojen jälkeen kun NHL varaustilausuus alkaa lähentyä.
Vaikka Suomella on näin nimivahva joukkue, Yhdysvallat tarjoaa kisoihin kuitenkin vielä kovemman nimilistan. Jack Hughes, Cole Caufield, Alex Turcotte, Cam York, Drew Helleson, Matt Boldy, Trevor Zegras ja tämän ikäluokan lupaavin maalivahti Spencer Knight ovat kaikki ensimmäiselle kierrokselle povattuja nimiä kesän varaustilaisuuteen. Kisat pelataan kuitenkin suuressa kaukalossa, joka saattaa kääntää tilanteen Suomen eduksi. Kanadan joukkueella ei pitäisi olla mitään mahdollisuuksia Suomea vastaan, Venäjäkin hieman varauksella.
Maamme jääkiekolla menee nyt todella lujaa.
Faijateema on muuten vahvasti esillä tämän joukkueen otteissa, sillä katsomosta saattaa löytää monen monta legendaa. Esimerkiksi liigalegenda Jouni Loponen katsoo varmasti poikansa Kallen otteita silmä tarkkana. Viereisestä tuolista saattaa löytää maailmanmestari Pasi Puistolan seuraamassa poikaansa Patrikia tai arvokisamitalistin Timo Pärssisen siristämässä silmiään aina kun poika Juuso on ottamassa aloituksia. Ei sovi myöskään unohtaa vielä näinäkin päivinä ohittamattomia rannelaukauksia laukovaa Pasi Saarelaa, jonka poika Antti pelaa kaukalossa.
