Turun Palloseuran Jonne Virtanen päätyi viime viikolla äärimmäisen kiusalliseen tilanteeseen, kun hänestä baarissa otettu alastonkuva lähti leviämään vauhdilla internetin välityksellä kännykästä ja viestimestä toiseen.
Kuva päätyi, kuten arvata saattoi, lehtiotsikoihin asti. Kuvaa ei ole julkaistu journalistisessa mediassa, vaan on tyydytty kuvaileviin artikkeleihin. Virtasen itsensä kannalta, yksityishenkilönä, kuva on ennätysmäisen nolo, muttei onneksi loppujen lopuksi sen vakavampi asia.
Mutta missä viipyy hänen työnantajansa, huippu-urheilua ydinliiketoimintanaan harjoittavan HC TPS Turku Oy:n julkinen kannanotto asiaan?
Suomessa kun ollaan, alkoholin liikakäyttö ja humalasekoilu todennäköisesti romantisoidaan kansan keskuudessa Virtasen kannalta huumoriksi ja kulttimaineeksi. TPS:lle kyseessä on kuitenkin melkoinen imagotappio. Imagotappiota olisi voinut lieventää huomattavasti se, jos TPS olisi tuoreeltaan ottanut tapaukseen kantaa. Se olisi voinut itse määritellä tarinan niin sanotun narratiivin.
Oliko kyseessä yksittäinen, inhimillinen sekoilu? Oliko kyseessä tuomittava tapaus, jonka TPS aikoo selvittää sisäisesti? Aikooko TPS tulevaisuudessa tehdä kaikkensa, jotta kukaan muu pelaaja ei joudu samanlaiseen tilanteeseen? Vai eikö sitä kiinnosta?
Virtanen on Liiga-pelaajien etujärjestön Pelaajayhdistyksen hallituksen jäsen ja julkiselta statukseltaan TPS:n näkyvä edustaja. Kohuvalokuvan ottamistilanne liittyi suurella todennäköisyydellä kauden päättymiseen eli ammatilliseen asiaan.
TPS on puhunut jo muutaman vuoden ajan kunniansa palauttamisesta ja tavoitteestaan palata ehdottomaksi suurseuraksi. Luulisi, että tavoitteeseen olla suurseura sisältyisi urheilulliseen eetokseen liittyviä arvoja ja kunniaa.
Luomalla oman narratiivinsa TPS olisi voinut suojella paitsi itseään myös pelaajaansa. Sitä se ei ole tehnyt.
Ylipäätään TPS pyrkii markkinoinnissaan antamaan itsestään suurseuran kuvan. Markkinointi ajaa seuran koko toimintaa, kuten osittain pitääkin olla. Tällä hetkellä markkinointiajattelussa on kuitenkin menty liian pitkälle. Viime vuosina edustusjoukkueeseen on esimerkiksi kuulunut useita pelaajia, joiden markkinoinnillinen anti on ollut pelillistä antia huomattavasti merkityksellisempää.
TPS pyrkii markkinoinnissaan antamaan itsestään suurseuran kuvan, mutta todellinen suurseura olisi Virtasen tilannetta vastaavan kohun kohdalla saanut suunsa auki. TPS näyttää kykenevän ainoastaan kiiltokuvamaisiin, päälleliimattuihin korulauseisiin. Kun eteen tuli ongelma, joka olisi vaatinut napakan ulostulon, organisaation ja toimitusjohtaja Santtu Jokisen suu on pysynyt kiinni. Aito viestintä, nöyryys ja vastuunkanto puuttuvat.
Virtasen tapaus ei tokikaan ole ainoa esimerkki kyseisestä ongelmasta. Tämän kauden alussa TPS, miljoonatappioiden ja yt-neuvottelujen keskellä, väitti voittavansa mestaruuden, vaikka sen olisi kannattanut lähteä nöyrästi tervehdyttämään talouttaan. Lopputuloksena oli floppi, putoaminen puolivälierissä. Syitä epäonnistumiselleen Palloseura on etsinyt muun muassa tuomaritoiminnasta sekä kohtalosta, mutta peiliin ei ole tainnut katsoa kukaan.
TPS:n tilanne on se, että se puhuu paljon sanomatta juuri mitään. Se pitää itsestään meteliä, mutta osaa vain puhaltaa kuplaa, ei puhua asiaa.
Mikäli TPS ei muuta asennettaan ja sitä kautta myös viestintäänsä, sillä on edessään toisintoja kuluneesta kaudesta: liian korkeita odotuksia, miljoonatappioita ja noloja aikaisia kauden päättymisiä.
