Mielipide

Näkemys: Marko Anttila tarjoili meille vuosikymmenen kiekkoelämyksen, mutta vuoden 2019 paras jääkiekkoilija hän ei ollut

MAAJOUKKUE, NHL, KHL / Kolumni
Marko Anttilan valinta lajinsa parhaaksi urheilijaksi vuonna 2019 kertoo siitä, kuinka äänestäjien tunne ja elämykset korvasivat logiikan.

Ei voi mitään. Urheilutoimittajain liiton äänestyksessä Marko Anttila valittiin Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi vuonna 2019. Näin ne asiat koetaan.

Onnittelut Anttilalle valinnasta. Äänestäneille luvassa ei ole samanlaista positiivista palautetta.

Urheilijoiden ja urheilulajien arvottaminen on tunnetusti moniulotteista tasapainottelua etenkin lajin suomalaisten ja globaalien harrastajamäärien, vaativuuden ja kansansuosion välillä. Suurten lajien kuten jalkapallon menestyjät ovat Vuoden urheilija -äänestyksissä jääneet jalkoihin globaalisti pienten lajien rinnalla.

MM-kulta ja Anttilan sankariteot voidaan perustella vuosikymmenen suurimpana kiekkoelämyksenä, mutta se ei tee hänestä edes vuoden parasta kiekkoilijaa.

Tässä vaiheessa julkistettiin vasta lajien parhaat, mutta jääkiekossa lopputulos meni huuman puolelle jo nyt. Kiekkoilu ja urheilu huudettiin entistä lähemmäksi viihdettä ja elämystehtailua. Urheilijoiden keskinäisen paremmuuden ratkaisi se, kuka on kivoin ja suosituin. Kenestä tehdään hienoin renkutus ja eniten meemejä. Kenen lempinimi on paras. Kuka nosti yhteisöllisyyden tunnetta eniten.

Tunne voitti järjen. Vai mitenköhän muuten tätä voisi perustella? Unohtamalla maailman vaativimman ja kovimman NHL:n kokonaan. Onko sama tehty muissakin lajeissa?

Se yhteisö. Kyllähän valinta eittämättä pyllistää hieman myös maajoukkueelle, jonka saavutus MM-kulta oli. Anttila oli sen upean elämyksen kärkihahmoja, muttei sen suurin selitys. MM-kulta ja Anttilan sankariteot voidaan perustella vuosikymmenen suurimpana kiekkoelämyksenä, mutta se ei tee hänestä edes vuoden parasta kiekkoilijaa.

Nämä asiat pitäisi nimenomaan valinnoista vastaavien toimittajien tietää.

Äänestyslistan laatineen valiokunnan puheenjohtaja Matti Hannula kertoi Helsingin Sanomien uutisessa, että marginaalilajit ovat haastavia ja niissä piti turvautua lajiliittojen asiantuntemukseen. Jutun mukaan lajinsa parhaaksi pääsi kuitenkin sillä, että urheilija sijoittui Vuoden urheilija -äänestyksen kymppilistalla parhaiten muihin saman lajin urheilijoihin nähden.

Täten lopullinen ratkaisu tuli todennäköisesti koko äänestäjäkunnalta − ei valitsijalistan laatineelta ryhmältä. Valtalaji jääkiekon kohdalla ei sitten ilmeisesti neuvoa kysytty, tai kysyttiin joltain paikallisen elämystehtaan myyntihemmolta.

Tuukka Rask, Aleksander Barkov ja Mikko Rantanen eivät taida olla sille porukalle tuttuja nimiä, tai urheilu perimmäiseltä olemukseltaan on hämärtynyt. Se on muutakin kuin kaksi-kolme viikkoa vuodesta. MM-kisat ovat lajille tärkeä tapahtuma, mutta harppaus sieltä parhaaseen kiekkoilijaan tai urheilijaan on erittäin pitkä.

Kevään 2019 MM-kulta oli Leijonille niin hieno saavutus, että kellot putosivat ranteesta Utsjokea myöten. Anttilaa äänestäneiden kohdalla ne taisivat samalla pysähtyä, toisilla pyörähtää tuntikaupalla taaksepäin.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös