Sunnuntaina suomalainen kansa kohisi, ei niinkään eduskuntavaalien tuloksista, vaan Suomen ja Yhdysvaltojen välisen naisten jääkiekon maailmanmestaruuskisojen finaalin ratkaisuhetkistä.
Suomi haastoi naisten jääkiekkoa dominoivan vastustajansa ennennäkemättömällä tavalla. Vastaavanlaista taistelua ole nähty naisten tasolla koskaan aiemmin näiden kahden kansallisuuden välillä.
Ottelun kulminaatiopiste nähtiin jatkoajalla, kun Suomi sai kiekon Yhdysvaltojen maaliin ja ryntäsi jäälle juhlimaan maailmanmestaruutta. Karu totuus koitti kuitenkin tovi myöhemmin, kun tuomaristo päätti hylätä maalin videotarkastelun jälkeen.
Mitään selitystä päätökselle ei ole kisoja hallinnoivalta Kansainväliseltä jääkiekkoliitolta IIHF:ltä kuultu. Paikalla ollut yleisö ei saanut vastausta, eikä liioin mediakaan. Maalin hyväksymisen tai hylkäämisen perusteista tuntui olevan yhtä monta mielipidettä ja näkökulmaa kuin kommentoijaakin.
Ratkaisusta jää paha maku, mutta ei päällimmäisenä Suomen karvaan tappion, vaan epäselvyyksien, sekoilun ja ristiriitaisuuden takia. Jäällä olleet tuomarit sanoivat yhtä, videotuomari toista. Lisäksi yhdysvaltalaismaalivahdille tuomitussa jäähyssä tehtiin selvä virhe. Kaiken päälle Suomen päävalmentaja Pasi Mustonen ryntäsi jäälle ilman sanktioita ja sai myös haastaa tilanteen, vaikka oli käyttänyt aikalisänsä varsinaisella peliajalla.
Menikö putkeen? Ei. IIHF:n taholta oli turha odottaa vastauksia tai minkäänlaista kannanottoa. Suomalaismedian eteen sentään saatiin Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela ja toimitusjohtaja Matti Nurminen. Heillä oli selkärankaa astua esiin ja antaa edes joitain vastauksia kysymyksiin, kunhan olivat ensin konsultoineet IIHF:ää. Mutta eihän sen niin pitäisi mennä, että kansallisen lajiliiton johto joutuu lajin globaalin kattojärjestön viestinviejiksi ja kriisiviestijöiksi.
Oli Suomen tekemä osuma lopulta maali vai ei, se ei ole pääasia. Pääasia on se, ettei sunnuntaina nähdyn kaltaista sekoilua, ristiriitaisuutta, vastuunpakoilua ja epäselvyyttä voi tapahtua MM-tasolla, eikä varsinkaan finaaliottelussa.
Naisten taso on noussut huipulla kohinalla, mistä eilinen loistava ottelu antoi esimerkin. Se olisi ansainnut arvoisensa lopun. Vastuu tästä farssista on vastuutaan pakoilevan IIHF:n.
