TOR - FLA 1.00
NJD - BUF 1.00
NYR - PIT 1.00
TBL - BOS 1.30
STL - VGK 2.00
MIN - NSH 2.00
WPG - DAL 2.00
CGY - LAK 3.00
SJS - DET 4.30
Mielipide

Näkemys: Liigan dopingtestaus ei ole uskottavalla tasolla – Jussi Jokisen testaamattomuus osoittaa sen

LIIGA / Kolumni
Viimeksi vuonna 2017 Jääkiekon SM-liiga Oy peräänkuulutti näkyvästi panostavansa dopingin vastaiseen työhön. Tuore esimerkki kertoo, ettei testiverkko osu edes Pohjois-Amerikassa tällä kaudella kiekkoilleeseen pelaajaan.

Liigan dopingvalvonnan verkko ei tee erillistä valvontaa sarjaan Pohjois-Amerikasta tai KHL:stä siirtyvien pelaajien kohdalla. Toimintatapa herättää uusia kysymyksiä valvonnan toimivuudesta.

Esimerkiksi Kärppiin tammikuussa liittynyt supertähti Jussi Jokinen ei Jatkoajan tietojen mukaan ole joutunut Suomeen saavuttuaan vielä dopingtestiin. Siis urheilija, joka vielä yhdeksisen kuukautta aiemmin urheili sarjassa, jossa sallittujen aineiden listalla on Suomessa kiellettyjä aineita, on urheillut jo kuukauden ajan Liigassa joutumatta dopingtestiin. Jokinen urheili edellisen kerran NHL-organisaatiossa syyskuussa, jolloin hän osallistui Detroid Red Wingsin harjoitusleirille.

On korostettava ja alleviivattava, että henkilökohtaisesti Jokista ei epäillä doping-rikkeesta, eikä tämä kirjoitus sellaista vihjaile. Pelaajan yleisen sarjahistorian vuoksi juuri hänen ja muiden muiden Pohjois-Amerikasta siirtyneiden pitäisi kuitenkin olla ensimmäisenä testeissä, joita Liigassa järjestetään vain pelaajia sattumanvaraisesti valikoiden. 

Miksi juuri Pohjois-Amerikasta (Jokisen tapauksessa Sveitsin kautta) tullutta pelaajaa pitäisi testata?

Ilman käryjä Liigassa ei ole ollut merkittävää syytä epäillä dopingin käyttöä. Ilman riittävää valvontaa varmuus siitä kuitenkin murenee.

Mantereen antidoping-käytäntöjen ja sen kiekkoilussa lähihistoriassakin esiintyneiden todettujen dopingtapausten takia sille olisi täydet perusteet. NHL ei ole sitoutunut maailman antidoping-järjestön WADA:n sääntöihin, Liiga on. Mitä maalaisjärki silloin tarkastusten kohdentamisesta sanoo? Jos kyse olisi mistään muusta terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvästä, olisi vastaus selkeä: valvonta on tiukimmillaan juuri rajoilla.

NHL:n omat säännöt ovat herättäneet valtavasti kritiikkiä vuosien varrella. Steroidien käytöstä ovat puhuneet pelaajista avoimesti muun muassa Shawn Horcoff ja Georges Laraque. Valvonta on vitsin tasolla, mutta silti yksittäisiä kärynneitä pelaajia löytyy.

NHL jopa kehotti pelaajiaan olemaan osallistumatta testeihin vuoden 2016 World Cupin yhteydessä. Tapausta kritisoi muun muassa Teemu Selänne.

Lisäksi poikkeavat käytännöt ovat sitä, että Pohjois-Amerikan kiekkosarjoissa on olemassa lukuisia lääkkeitä ja aineita, joiden käyttö siellä on sallittua, mutta täällä kiellettyä.

Erääseen ristiriidoista päädyttiin vuonna 2014 olympialaisissa kärynneen Washington Capitalsia ja Ruotsia edustaneen Nicklas Bäckströmin kohdalla.

Hänelle selitys haettiin astmalääkkeestä, mutta kyse oli joka tapauksessa kansainvälisessä kiekossa kielletystä pseudoefedriinistä. Oli kyseessä iso määrä astmalääkettä tai ei, paukkui raja nimenomaan NHL:n ulkopuolisella mittarilla.

Käryjä on toki muuallakin. Olympialaisissa 2018 kärähti KHL-pelaaja Ziga Jeglic, ja sitä ennen muun muassa saman sarjan supertähti Denis Zaripov. Zaripovin alun perin kahden vuoden mittainen pelikielto lyheni valituksen kautta Urheilun kansainvälisessä välimiestuomioistuimessa CASissa myöhemmin puolen vuoden mittaiseksi. Venäjän dopinghistorian vuoksi myös KHL:stä siirtyvien pelaajien pitäisi käydä Suomessa testissä heti saavuttuaan.

Tällä kaudella Liigassa on pelannut kymmeniä viime kaudella muissa sarjoissa pelanneita pelaajia. Osa on tullut Pohjois-Amerikasta ja osa muista sarjoista, mukaanlukien KHL. Missä vaiheessa verkon läpi luiskahtaa kiellettyjä aineita käyttänyt pelaaja?

Suomessa dopingtestaamisesta vastaa SUEK, Suomen urheilun eettinen keskus. Myös kansainvälisellä jääkiekkoliitolla IIHF:llä on oikeus testata pelaajiamme Liigassa koska vain, mutta käytännössä testejä ei olympiavuosien ulkopuolella tapahdu. Adams-järjestelmään Liiga ei vieläkään kuulu.

Negatiivista jääkiekon kannalta on myös se, että etenkin lukuisiin yksilölajeihin verrattuna testimäärät eivät ole lähimainkaan vertaisella tasolla. Muun muassa pyöräilyssä, yleisurheilussa ja maastohiihdossa testimäärät ovat moninkertaisia – ja myös tiedottaminen avoimempaa. 

Ilman käryjä Liigassa ei ole ollut merkittävää syytä epäillä dopingin käyttöä. Ilman riittävää valvontaa varmuus siitä kuitenkin murenee. Kyse on ennen kaikkea yksilöiden itsensä suojasta. Puhtaiden urheilijoiden oikeudesta pelata lajia samalta viivalta. Sitä paitsi, niin ankeita ja epämiellyttäviä tapauksia kuin dopingkäryt ovatkin, nehän nimenomaan kertovat testaamisen toimivan ainakin jollain tasolla. Jos ei testata, ei varmasti kärytäkään.

Jokisen ja muiden ulkomailta siirtyvien testaamattomuus muistuttaa siitä, että Liigan valvonta ei ole uskottavalla tasolla.

Muokattu 25.2.2019 kello 9.43: Lisätty maininta Zaripovin pelikiellon lyhenemisestä.
Muokattu 25.2.2019 kello 16.44: Poistettu väite, että kasvuhormoni ei olisi NHL:n kiellettyjen aineiden listalla. Väite ei pidä paikkaansa.

Muokattu 27.2.2019 kello 0.48: Poistettu lause: "Vastuussa on kuitenkin Liiga itse. SUEK:ilta testauspalvelun ostavat urheiluorganisaatiot − tässä tapauksessa Liiga." SUEK:in toiminnan rahoittaa Opetus- ja Kulttuuriministeriö. Tämän lisäksi kansallisilla lajiliitoilla on mahdollisuus tilata lisätestejä. Molemmissa kohdentamisista on vastuussa SUEK. Lisäksi muutettu selkeytyksen vuoksi lause "joita Liiga järjestää vain pelaajia sattumanvaraisesti valikoiden" muotoon "joita Liigassa järjestetään vain pelaajia sattumanvaraisesti valikoiden."

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös