Suomen tähänastiset otteet Slovakian MM-kisoissa ovat antaneet aihetta iloon, syystäkin. Seitsemän pistettä kolmesta ensimmäisestä ottelusta on erittäin vahva suoritus, kun otetaan huomioon kovan luokan vastustajat Kanada, Slovakia ja Yhdysvallat.

Mutta sitten itse asiaan. On nimittäin erittäin huolestuttavaa, että pelillisesti Suomen turnauksen paras ottelu on edelleen avauspelistä Kanadaa vastaan. Leijonien pelillisen kehityksen käyrä on kääntynyt lievästi laskuun.

Tulevat neljä lohko-ottelua ovatkin Leijonille äärimmäisen kriittisiä oikaista käyrä jälleen nousu-uralle. Tulevien vastustajien taso ei varsinaisesti päätä huimaa, sillä oikeastaan Saksalla voi olettaa olevan mahdollisuuksia nujertaa Leijonat.

Pudotuspelipaikka Jukka Jalosen miehistöllä on tukevasti hyppysissä, mitä voinee ennakko-odotuksiin nähden pitää jo eräänlaisena välitavoitteen täyttymisenä. Silti riman pitää nähdyn perusteella olla korkeammalla, sillä yhtenäisellä joukkuepelillä Leijonat pystyy lyömään kapuloita supertähtien rattaisiin.

Nyt Leijonilla ei ole kuitenkaan varaa antaa yhtään löysiä, sillä joukkueen puutteet ratkaisurintaman leveydessä pakottavat joukkueen raapimaan kaikki mahdolliset pisteet ja onnistumiset talteen. Illan ottelussa Leijonilla ei ole mitenkään varaa ylimielisyyteen tai hyvän olon tunteeseen, muuten Tanskan punaiset leijonat jättävät pohjoiset veljensä viime vuoden tapaan ilman pisteitä.

Puolivälierässä Leijonia vastaan asettuu joka tapauksessa nimekkäämpi ja taitavampi joukkue. Kyllä, jopa Sveitsi kuuluu tähän kastiin. Ilman joukkuepelin ilmeen kohentumista tuomionpäivän kellot alkavat kaikumaan suomalaisille Košicen keskustan Pyhän Elisabetin kirkossa.