Mielipide

Näkemys: Legendaarinen Kummeli raivasi tietä kotimaiselle jääkiekkoelokuvalle, mutta perinteen jatkajaa ei ole löytynyt

LIIGA, MAAJOUKKUE, NHL / Kolumni
Jääkiekko on vallannut kirjamarkkinoita ja soittolistoja, mutta elokuvamaailmassa Suomen valtalaji on jäänyt paitsioon – vaikka mielenkiintoisia aiheita riittäisi.

Jääkiekko on Suomen suosituin urheilulaji, ja kotimaiset elokuvat ovat vuodesta toiseen elokuvateatterikävijöiden suosiossa. Jääkiekkoaiheisia elokuvia tehdään Suomessa kuitenkin todella vähän. Suomen ensimmäisestä miesten maailmanmestaruudesta vuodelta 1995 ilmestyi elokuva 95 vasta yli 20 vuotta myöhemmin loppuvuodesta 2017. Lisäksi elokuva huonoudellaan lähinnä häpäisi legendaarisen suomalaisen saavutuksen.

Kaikkien aikojen suomalaisjääkiekkoilijasta Teemu Selänteestä julkaistiin dokumenttielokuva Sel8nne syksyllä 2013 − Selänteen aloittaessa viimeiseksi jäänyttä NHL-kauttaan. Myös Jere Lehtisestä on tehty dokumentti Yle Areenaan. Näiden lisäksi paimiolaisen II-divisioonajoukkueen Haka Hockeyn arjesta kerrottiin dokumentissa Pitkä vaihto.

Ensimmäinen valtavirran jääkiekkopätkä nähtiin kuitenkin valkokankaalla jo puoli vuotta ensimmäisen maailmanmestaruuden jälkeen syksyllä 1995. Tuolloin Kummeli Stories -elokuvassa nähtiin osio, jossa kutosdivariin pudonnut Kangasalan Voitto kärsii murskatappion päävalmentaja Eskon keskittyessä piilopullonsa tyhjentämiseen.

Jääkiekkoaiheisia sketsejä oli nähty Kummelin tuotannossa aiemminkin, ja myöhemmin valikoimaan nousivat erityisesti ottelun jo ennakkoon hävinnyt valmentaja Aimo Nivaska sekä pelaajilta enimmäkseen lemmikeistä ja talonrakentamisesta kyselevä kaukalonlaitatoimittaja.

Kummeli Storiesin jääkiekkotarinassakin pääosassa on suomalaisuus eikä jääkiekko. Valmentaja ratkeaa ryyppäämään kesken pelin ensimmäisten takaiskujen myötä, englanninkielen osaaminen on mitätöntä ja ulkomaalaisvahvistuksen kotipaikan suhteen Alaska ja Arkansas menevät sekaisin.

Kummeli-ryhmä tietää parhaiten, oliko yksi Kummeli Storiesin tarinoista jääkiekkosketsi vasta voitetun maailmanmestaruuden takia, mutta joka tapauksessa mukana olivat tuoreet MM-kultamitalistit Raimo Helminen ja Raimo Summanen. Kummankin kohtalona oli joutua valmentajan käskystä pukukoppiin kesken ottelun.

Jääkiekko on sketsissä tapahtumapaikkaa lukuun ottamatta sivuosassa, mutta muutaman mielenkiintoisen yksityiskohdan voi kuitenkin bongata. Valmentaja esimerkiksi kuvaa joukkueen puolustuspelaamiseen pohjautuvan Napoleonin ja Hitlerin sotasuunnitelmiin. Tapparan 80-luvun menestysvalmentajan Rauno Korven pelityyliä kutsuttiin poltetun maan taktiikaksi, jota nimitystä käytettiin myös edellä mainittujen johtajien sotaretkien tapahtumista.

Oma ajankuvansa on myös maalin jälkeen punalamppua sytyttävä maalituomari, jotka poistuivat Liigasta kauden 2001−2002 jälkeen.

+++

Jääkiekkoaiheisten elokuvien tulevaisuus on aavistuksen valoisampi. Jere Karalahdesta on elokuva tekeillä, ja naisleijona Susanna Tapanin tarinan kertovan elokuvan Jäänsärkijä piti olla teatterilevityksessä 19.3.

Tarjonta on kuitenkin edelleen niukkaa.

Varsinkin jos miettii, että jalkapallosta on Jari Litmasesta kertova dokumentti Kuningas Litmanen sekä fiktiiviset elokuvat FC Venus ja Kulman pojat. Hiihdosta on dokumentti Sinivalkoinen valhe ja fiktioelokuva Isänmaallinen mies − saman ohjaajan elokuvia tosin. Ja luonnollisesti kaikkien aikojen mäkihyppääjän Matti Nykäsen elämään pohjautuen on tehty elokuva Matti.

Yhdysvalloissa jääkiekko on marginaalilaji verrattuna suosituimpiin koripalloon, baseballiin ja amerikkalaiseen jalkapalloon. Silti Hollywoodissa on tehty lätkäleffoja, kuten klassikoksi muodostunut Lämäri. Lisäksi vuoden 1980 Lake Placidin olympiakullasta on tehty montakin elokuvaa.

Oma lukunsa yhdysvaltalaisessa jääkiekkoelokuvakulttuurissa ovat Mighty Ducks - ja Goon-elokuvasarjat. Ensin mainitusta sai alkuperäisen nimensä Anaheimin NHL-laajennusjoukkue ja jälkimmäinen keskittyy humoristisesti tappelukulttuuriin.

Myös jääkiekkodokumentteja on Pohjois-Amerikassa tehty Suomea monipuolisemmin − esimerkiksi menehtyneestä tappelijasta Bob Probertista, 80-luvun Oilers-dynastian mestarimaalivahdista tai Detroit Red Wingsin 1990-luvun venäläisviisikosta.

+++

Suomalaisten jääkiekkoelokuvien niukkuuteen yksi näkökulma on sekin, että samaan aikaan jääkiekosta ja jääkiekon äärellä toimivista henkilöistä kertovia kirjoja tehdään paljon, joista Aki Linnanahteen kirjoittama Jere oli myös myyntimenestys eli vuoden 2017 myydyin tietokirja.

Lisäksi jääkiekko on jo pitkään esiintynyt isossa roolissa kotimaisessa musiikissa. Liigaseuroista esimerkiksi TPS:n ja HPK:n maalilaulut sekä Tapparan kannatuslaulu ovat jo vuosikymmeniä vanhoja. Tuoreemmat jääkiekkoa sivuavat veisut Ukkometso, Voitolla yöhön ja Poika saunoo ovat jo ehtineet kohota klassikoiksi.

Miksi Pekka Saravon kaltainen pitkän linjan peruspuolustaja ja seuraikoni nousi pudotuspeli-ilmiöksi nimenomaan hittibiisinä eikä leffana? Miksi taklauskulttuurista ja yksilön tuskasta syntyi mainio näytelmä eikä kantaaottava elokuva?

Elokuvan tekoon vaadittavat kustannukset ovat toki aivan eri luokkaa kuin kirjan tai musiikkilevyn, mutta selitys tuntuu halvalta. Ammattitaitoa on ollut tehdä toimiva elokuva jalkapallon fanikulttuurista, niin on vaikea kuvitella, ettei jääkiekkoelokuvan tekemiseen riittäisi osaamista − vaikka 95 ei tätä väitettä varsinaisesti perustelekaan.

Ajankohtaisesti on tehty leffaksi henkilökuva taiteilija Helene Schjerfbeckistä, mille on toki vankat perusteet. Jos kuitenkin katugallupissa kysyttäisiin Schjerfbeckistä tai vaikka Patrik Laineesta, uskallan väittää, että useampi ihminen tunnistaa jääkiekkoilijan kuin maineikkaankin taiteilijan.

Tunnettuus ei toki takaa menestystä, sillä esimerkiksi Jari Sarasvuosta kertova elokuva Valmentaja oli floppi. Lähtökohtaisesti mielenkiintoa kuitenkin lisää, jos teoksen kohde on yleisölle ennestään tuttu.

Oli syy jääkiekkoaiheisten elokuvien vähyyteen mikä tahansa, on toivottava, että mielipide vielä muuttuisi. Jääkiekolla olisi nimittäin sekä kollektiivisia että yksilöön keskittyviä tarinoita valtavasti kerrottavana. Vuoden 1995 maailmanmestaruudesta on tehty yksi elokuva, entä Torinon talviolympialaiset vuonna 2006 ja Saku Koivun katkennut maila?

Tai yksilöistä esimerkiksi Marko Jantusen tarinassa olisi aivan upea draaman kaari – puhumattakaan pienikokoisista Saku Koivusta ja Kimmo Timosesta, jotka kuitenkin NHL:ssä valloittivat johtavat roolit. Koivusta onkin jo Kanadassa tehty dokumentti.

Lisäksi tämän kauden aikana ensimmäistä kertaa Suomessa homoseksuaali jääkiekkoilija tuli julkisuuteen, missä olisi tarinaa elokuvaksi monestakin näkökulmasta.

Jääkiekkoaiheisten kirjojen lukeminen on lähtökohtaisesti mukavaa, mutta elokuvan vaihtoehto kannattaisi pitää nykyistä useammin mielessä. Moni tarina voisi toimia tekstiä paremmin liikkuvana kuvana. Kummelin aloittamalle perinteelle ei vielä ole löytynyt vakavasti otettavaa jatkajaa.

Juttua muokattu 1.4.2020 klo 10.54: Korjattu Selänteen pelanneen vielä yhden NHL-kauden Sel8nne-dokumentin ilmestymisen jälkeen.

» Lähetä palautetta toimitukselle