Chicago Blackhawks on 2010-luvun menestyneimpiä NHL-seuroja voitettuaan Stanley Cupin 2010, 2013 ja 2015. Kaksi viimeistä kautta on kuitenkin päättynyt jo runkosarjaan, ja pitkäaikaisen päävalmentajan Joel Quennevillen pesti päättyi kesken viime kauden.
Korvaajaksi nostettu Jeremy Colliton jatkaa ensi kaudellakin ja sai tuekseen ruotsalaisen Tomas Mitellin – kaksikko valmensi yhdessä jo kaudella 2016–17 Allsvenskanin Mora IK:ta.
Maalivahtipeli on ollut Blackhawksin ongelma-alue kahdella viime kaudella, kun pudotuspelit ovat jääneet haaveeksi. Kokenut Corey Crawford on ollut torjumassa kahta jälkimmäistä mestaruutta, mutta vammojen takia kaksi viime kautta on jäänyt vajaiksi.
Varsinkin viime kaudella 34-vuotiaan torjujan suoritustaso oli kaukana parhaastaan – ja vielä kauempana sarjan kärjestä. MM-kisoja katsoneet chicagolaiset voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta.
Kevin Lankisen NHL-sopimus kattaa vielä ensi kauden.
Jos Lankinen on harjoitusleirillä lähelläkään maajoukkuevirettä, on pelipaikka NHL-miehistössä selviö.
24-vuotias suomalainen pelasi ensimmäisellä Pohjois-Amerikan-kaudellaan sekä AHL:ssä että ECHL:ssä eikä erityisesti vakuuttanut. Näyttöpaikan saatuaan Lankinen vakuutti otteillaan sen sijaan MM-kisoissa pitäen muun muassa nollapelin välierässä, Kanadaa vastaan finaalissa Lankinen päästi vain yhden maalin. Huippusuoritus ratkaisupeleissä – vielä Kanadaa vastaan – on Pohjois-Amerikassa iso meriitti.
Lankisen kanssa viime kaudella AHL:ssä Rockford IceHogsissa torjui samanikäinen yhdysvaltalainen Collin Delia, joka nousi Crawfordin paikkaajaksi myös NHL:ään, missä torjuntavastuuta kertyi 16 pelissä. Viime kauden todellinen ykkösmaalivahti oli kuitenkin vapaana agenttina hankittu Cam Ward, jonka piti olla selkeä kakkosmaalivahti.
Tulevalle kaudelle Wardilla ei ole sopimusta, joten ensi kaudella peliajasta tolppien välissä taistelevat Crawford, Delia ja Lankinen.
Vapaiden agenttien markkinoilla toki on tarjolla maalivahtivahvistuksia, mutta Crawford kuluttaa jo kuusi miljoonaa dollaria joukkueen palkkakatosta. Lisäksi tulevaisuuden kärkipelaajat Alex DeBrincat, Dylan Strome ja Erik Gustafsson aloittavat nykyisten sopimustensa viimeiset kaudet, joten GM Stan Bowmanin on syytä toteuttaa tarkan taalan politiikkaa jatkossakin.
Lähtökohtaisesti Crawford on selkeä ykkönen, mutta sekä pelikunto että suoritustaso ovat viime kausien valossa epävarmalla pohjalla. Delia väläytteli viime kaudella ajoittain, mutta ei ole mitenkään erityisesti Lankista edellä – varsinkin kun ottaa huomioon valmennuksen taustan Euroopasta.
Lankista puoltaa Delian edelle ennen kaikkea tuoreet näytöt MM-kisoista. Jos Lankinen on harjoitusleirillä lähelläkään maajoukkuevirettä, on pelipaikka NHL-miehistössä selviö. Crawfordin ohittaminen on vaikeampi urakka mutta ei suinkaan mahdoton.
Esimerkiksi Matt Murray nousi pari kautta sitten 13 runkosarjapelin kokemuksella Pittsburgh Penguinsin pudotuspelisankariksi ja syrjäytti seuraavalla kaudella loukkaantumisista kärsineen Marc-André Fleuryn hallitsevan mestarin ykkösmaalivahtina.
Nimettömän leijonalauman MM-kultaan torjuneelle – ja loukkaantumisherkän Crawfordin takana tilaisuuttaan kärkkyvälle – Lankiselle tällainen haaste on tasoa "hold my beer".
