Jääkiekon SM-liiga, nykyisin Liiga, oli 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa himoittu sarja.
Monelle nuorelle jääkiekkoilijalle saattoi olla uran päätavoite päästä pelaamaan SM-liigaan, ja se olikin kova tavoite. Ei tuolloin nuoret haaveilleet NHL:stä kuin vasta märissä päiväunissaan.
Nykyään NHL on suomalaisia lähempänä. Jokaisella pelikauden viikolla Viasatilta on nähtävissä parhaaseen katseluaikaan tulevia otteluita, ja nuorimmatkin jääkiekkofanit päättävät olla tulevaisuudessa Patrik Laineita, Sebastian Ahoja ja kumppaneita.
Liigaa ei nähdä enää tavoittelemisen arvoisena paikkana kuten ennen. Näkemykset ja ajatukset ovat muuttuneet.
Toki on hienoa, että nuoret ajattelevat ja ottavat idolinsa vain parhaista, sillä se vie eteenpäin, mutta tämä nostaa juuri esille ongelman, joka on suomalaisessa jääkiekkoilussa.
Suomen kahdella korkeimmalla sarjatasolla pelaa aivan liian paljon joukkueita. Tämä tarkoittaa sitä, että pelipaikkoja on myös liikaa tarjolla.
Liigassa pelaa 15 joukkuetta ja Mestiksessä 14. Jokainen joukkue tarvitsee vähintään 25 pelaajaa. Liigassa pelasi menneellä kaudella keskimäärin 27 pelaajaa.
Tämä johtaa väistämättä ongelmaan, jossa liian huonot pelaajat pääsevät pelaamaan korkeimmille sarjatasoille. Joukkueita on paljon ja joukkueilla on tietty määrä rahaa käytettävissä. Parhaat organisaatiot hankkivat Liigaan tyrkyllä olevat parhaat suomalaiset pelaajat riveihinsä ja lopuille jäävät ne, jotka ovat vapaana.
Ja koska tulijoita ei ole muiden Euroopan huippusarjojen takia tarpeeksi, täytyy organisaatioiden katsoa nuoriin ja edullisiin pelaajiin, jotka kärkkyvät pelipaikkaa. Tämä mahdollistaa heikoimmille junnuille tai nuorille aikuisille pääsyn pääsarjaan, vaikka heidän ei kuuluisi pelata niin korkealla tasolla.
Suuri määrä nuoria pelaajia Liigassa luo illuusion, että Suomessa tehdään loistavaa tai erinomaista juniorityötä, kun vuosi toisensa perään nuoret pelaajat nousevat Liigaan isoihin rooleihin.
Organisaatiot toki tekevät hyvää työtä junioreiden kanssa. Sitä ei voi kiistää, mutta tämä muodostaa silti kuvan isolle kansalle, että maastamme tulee vuosi toisensa perään iso kasa NHL-tähtiä, vaikka näin ei ole.
Aikoinaan SM-liiga oli sarja, joka tarjosi mahdollisuuden neloskentän NHL-pelaajalle tai AHL:ään jumittuneelle pelaajalle uuden alun.
Nykyään Liigaan tulevat vain suomalaiset varaukset kasvamaan korkoa ennen paluutaan Pohjois-Amerikkaan, kun ulkomaalaisvahvistukset tulevat Ruotsista, Tšekistä, AHL:n alaketjuista tai Pohjois-Amerikan alasarjoista.
Eräissä huippuorganisaatioissa SM-liigan historiassa vaatimustaso oli aikanaan niin kova, että parhaat A-juniorit eivät päässeet edes kesän harjoitusrinkiin mukaan edustusjoukkueen kanssa. Nykyään parhaat A-juniorit ovat Liigassa runkoa eivätkä taistelemassa kynsin ja hampain pääsystä edustusjoukkueen mukaan.
Tämä tilanne luo taas loputtoman oravanpyörän. 5,5 miljoonan ihmisen Suomesta ei millään tule vuosittain 50 kappaletta nuoria huippukiekkoilijoita, jotka pitäisivät sarjan tasoa korkealla.
Kun kuluttajat maksavat vielä toistaiseksi Liiga-pelaajien palkat, ennemmin tai myöhemmin näin ei enää ole, kun sarjan taso laskee niin alas, että kuluttaja ei enää halua maksaa ottelulipuista.
Liigan ja Mestiksen yhteistä joukkuemäärää tulisi laskea nykyisestä 29 joukkueesta 24 joukkueeseen, jotta joukkueisiin riittäisi hyvät pelaajat ja Liiga- ja Mestis-pelien taso nousisi.
Samalla tämä houkuttaisi parempia ulkomaalaisia sarjaan KHL:n, NLA:n, DEL:n ja SHL:n sijasta.