Suomalaisilla jääkiekon seuraajilla on viime vuosina ollut aihetta iloon, sillä kiistatta maailman parhaimpaan kiekkosarjaan NHL:ään on kasvanut liuta sinivalkoisia huippupelaajia. Myös määrällisesti suomalaisia pelaa taalajäillä entistä enemmän.
Suomalaisen jääkiekon uuden kultaisen sukupolven nousun huumassa olen kuitenkin pannut merkille, että meikäläisiin NHL-pelaajiin kohdistuvan hehkutuksen määrä on kasvanut selvästi. Monessa paikassa esille nousevat pelaajan parhaimmat puolet. Jos ilmenee vaikeuksia, syyksi löydetään pelaajasta itsestään riippumattomat tekijät, kuten väärät ketjukaverit.
Isänmaallisuus ja jääkiekko ovat kietoutuneet tiukasti yhteen Suomessa varsinkin 7.5.1995 lähtien. Siksi keskimääräinen suomalainen jääkiekon seuraaja kokee suomalaisen pelaajan edustavan NHL:ssä nimenomaisesti Suomen mainetta ja kunniaa maailman parhaimpien pelaajien seurassa. Sama ilmiö on nähtävissä tällä hetkellä esimerkiksi Lauri Markkasen ja Teemu Pukin tapauksessa.
Kun suomalainen pelaa NHL:ssä, häntä pyritään tarkastelemaan positiivisessa valossa. Tilanne kääntyykin päälaelleen, kun tällainen pelaaja saapuu edustamaan maajoukkuetta. Tällöin Suomea edustaakin joukkue, ja siksi tämän pelaajan on kannettava leijonapaitaa vähintään perustasollaan, mieluusti paremmin.
"todella moni suomalainen NHL-pelaaja on pelannut perustasoonsa nähden alle odotusten"
Kun tämä NHL-statusta nauttiva pelaaja sitten pettää odotukset, hän on tehnyt hallaa isänmaan edulle ja siksi joutuu kritiikin kohteeksi. Todella hassua, eikö totta?
Mielestäni suomalainen media käsittelee maamme NHL-pelaajia melko silkkihansikkain, mutta ei siitä voi syytellä. Markkinatalous määrää, ja kansalaiset lukevat mieluummin myönteisiä kuin kriittisiä asioita suomalaisista NHL-pelaajista. Medialla on kuitenkin merkittävä rooli siinä, millaista tietoa kansalle välitetään.
Tällä kaudella todella moni suomalainen NHL-pelaaja on pelannut perustasoonsa nähden alle odotusten, mikä voidaan osoittaa erityisesti edistyneitä tilastoja tutkimalla. Myös moni joukkueensa tulosyksikköön kuuluva pelaaja on epäonnistunut, ja kehnoista tuloksista pidetään julkisuudessa matalaa profiilia.
Kun Patrik Laine takoi vuosi sitten maaleja liukuhihnalta, nuorta hurjapäätä hehkutettiin etusivujen ykkösuutisissa. Mitä Laineesta sitten puhuttiin keväällä, kun miehen nimi ei enää vilkkunutkaan teksti-TV:ssä? Tietysti tehottomuus puhututti, mutta kritiikkiä ei esiintynyt peliesitysten mukaisesti. Mikael Granlundin vallitsevasta tehottomuudesta puolestaan vaietaan, koska nuoremmista tähdistä saa vetävää keskustelua aikaan.
Kyseessä on hyvin pitkälti kognitiivinen dissonanssi, jossa ihmisen tunteet ja tiedot ovat ristiriidassa. Itse haluaisin uskoa, että ilmastonmuutos ei ole totta, mutta tieteen todisteet ovat kiistattomat. Samalla logiikalla tähtipelaajien rämpiessä tehottomina haluamme korostaa heidän hyvää tsemppiä ja tärkeyttä joukkueelleen.
"Parempi pitää suut supussa, sillä NHL-pelaajat ovat Suomen valtion parasta PR:ää varsinkin Kanadassa"
Esimerkkejä on monia muitakin. Jesperi Kotkaniemen paikan pelaavassa NHL-miehistössä voi helposti kyseenalaistaa tämän kauden esityksillä. Seuraavaksi suureksi suomalaiseksi maalivahtitähdeksi povattu Juuse Saros on pelannut täysin alle odotusten Nashville Predatorsin maalilla. Esa Lindell ei täytä lähimainkaan tällä hetkellä huippupuolustajan saappaita Dallas Starsissa.
Mutta eihän näitä aiheita tuoda esille, sillä suomalaisten NHL-pelaajien kriittinen arviointi on selvä tabu. Parempi pitää suut supussa, sillä NHL-pelaajat ovat Suomen valtion parasta PR:ää varsinkin Kanadassa. Totuus todellakin tekee kipeää.
