Ei paineita, pojat! Se, joka voittaa, saa tulevaisuudessa valmentaa päävalmentajana Suomen Leijonia ja luoda suuntaa koko Suomen kiekolle pelitapojen ja pelaajakehityksen suhteen.
Noh, lauantaina käynnistyvä kauden 2018-19 liigafinaali ei ole mikään tietokonepeli tai karateleffa, jossa lopussa nostetaan voittajan lippu salkoon, napataan neito kainaloon ja odotetaan kun kone piipittää lopulliset pisteet − Suomen lätkä läpipelattu!
Asetelma valmentajien kesken on kuitenkin herkullinen, eikä pidä väheksyä sitä, millaisia mahdollisuuksia tämä kevät on avannut myös suomalaiselle jääkiekolle. Loppuottelussa kohtaa pari maajoukkueen apuvalmentajaa, joista molemmilla on takanaan mieletön kausi.
Kausi, jonka absoluuttisesti parasta valmentajaa on vaikea valita.
Antti Pennasen luotsaaman HPK:n kausi on mennyt yli odotusten, kysyi sitä keneltä tahansa. Hänen ja HPK:n tavoite oli ensisijaisesti kehittyminen, ei suoraan mitali tai kirkkain sellainen. Ja siinä joukkue on onnistunut.
Yhtä kaikki, HPK ei todellakaan ollut voimasuhteissa tämän kaliiberin joukkue kauteen lähdettäessä. Ja nyt se pelaa finaalissa vain jonkin sortin altavastaajana. Eikös siinä ole selkeä vuoden paras valmentaja?
Kuka muu sopisi paremmin jatkumoon kuin Manner tai Pennanen?
Mikko Mannerin Kärpät taas tykitti sellaisen runkosarjan, ettei paremmasta väliä. Eniten tehtyjä ja vähiten päästettyjä maaleja. Jos pudotuspelejä ei pelattaisi erikseen, olisi Kärpät Suomen Juventus. Ylivoimainen ja kaudesta toiseen jopa tylsän hyvä sellainen.
Yhtä kaikki, vaikka budjetti ja joukkue oli eri luokkaa, on kysyttävä mitä Manner olisi voinut enää tehdä tämän paremmin. Eikös siinä ole selkeä vuoden paras valmentaja?
Parhaan valmentajan suhteen yhtä oikeaa vastausta ei ole. Noh, Pennasen mestaruus toki olisi valinnalle hyvin ratkaiseva sinetti.
Jukka Jalosen uusin päävalmentajapesti Leijonissa on vasta aluillaan. On hivenen aikaista − korjaan, hyvin aikaista puhua siitä, kuka hänen jälkeensä valmentaa Leijonia.
Erittäin luontainen, jatkuvuuden kannalta ei lainkaan huonompi vaihtoehto olisi se, että hänen seuraajansa tulisi nykyisestä valmennustiimistä. Jatkaisi kehitystyötä, jonka nyt on jo siellä osaltaan aloittanut. Kuka muu sopisi paremmin jatkumoon kuin Manner tai Pennanen? Kuka muu Jalosen lisäksi on tuonut hedelmäisiä mausteita Suomen jääkiekon sisältöön kuten he?
Aikaa valintaan riittää. Myös ulkomaan pestit voivat muuttaa halukkuutta kyseiseen asemaan. Voimasuhteet elävät. Nyt niskan päällä lienee lievästi Pennanen, joka siirtyy reilun vuoden päästä Nuorten leijonien päävalmentajaksi. Se kun kuulostaa urapolkuna todennäköiseltä pompulta kohti isoimpiakin leijonia.
Hyvä puoli on se, että näistä kahdesta huonoa vaihtoehtoa ei ole. Taitaakin olla Suomen maajoukkue se, joka tuulettaa: HIGH SCORE!!!
