Dave Tippettia voidaan perustellusti pitää valmentajana, jolle puolustaminen tulee ennen hyökkäämistä. Jo pelaajaurallaan hänet tunnettiin puolustavana laiturina, ja myös valmentajana oman maalin suojeleminen on aina ollut Tippettille prioriteetti numero yksi.
Toisaalta kanadalaisvalmentaja ei ole koskaan urallaan ollut erityisen lahjakkaan joukkueen peräsimessä. Hänen valmentamassa Dallas Starsissa, Phoenix Coyotesissa ja sittemmin Arizona Coyotesissa pelasi Shane Doanin, Ray Whitneyn ja Mike Ribeiron ja Mike Modanon kaltaisia tähtiä, mutta esimerkiksi yksikään Tippettin valmentama pelaaja ei yltänyt yksittäisellä kaudella yli 90 tehopisteeseen.
Oilersissa Tippettilla on käytössään maailman paras pelaaja ja 100 pisteen rajan kolmella peräkkäisellä kaudella rikkonut Connor McDavid ja 40 maalin sekä 100 tehopisteen rajapyykin kuluneella kaudella rikkonut Leon Draisaitl. Kuitenkaan pelkästään kahteen pelaajaan nojaavalla hyökkäyksellä ei NHL:ssä mennä pudotuspeleihin, kuten kaksi Oilersin edelliskautta on opettanut. Tämän vuoksi Tippettin on ehdottoman tärkeää saada mahdollisimman paljon irti joukkueen alempien ketjujen hyökkääjistä.
Coytotesissa voimakas karvaus oli tapa, jolla Tippett yritti hankkia kilpailuetua yksilötaidoiltaan kyvykkäämpiin joukkueisiin. Apu- ja kehitysvalmentajana Coyotesissa Tippettin alaisuudessa toiminut Dave King vertasi The Athleticin haastattelussa joukkueen tyyliä Vegas Golden Knightsiin, jonka aggressiivinen pelityyli on tuottanut vastustajille ongelmia kahdella edelliskaudella. Tämä kuulostaa paperilla hyvältä idealta, mutta onko esimerkiksi raskasjalkainen Milan Lucic oikea pelaaja toteuttamaan tällaista pelisuunnitelmaa?
Lähtökohtaisesti Tippettin valmennustyyli, jossa kärkiyksilöille annetaan enemmän vapauksia hyökkäyssuuntaan, mutta muiden täytyy pelata erittäin kurinalaisesti puolustussuuntaan, voi olla ainakin lyhyellä tähtäimellä juuri sitä lääkettä mitä Oilers tällä hetkellä tarvitsee. Eri kysymys on, onko Tippett oikea valmentaja joukkueelle esimerkiksi kolmen vuoden päästä.
Joukkue päästi kuluneella kaudella kuudenneksi eniten maaleja omiin ja sitä vastaan luotiin kahdeksanneksi eniten maaliodottamaa. Lisäksi joukkueen alivoima oli päästetyillä maaleilla mitattuna koko NHL:n toiseksi huonointa. Käytännössä McDavidin ja Draisaitlin ollessa jäällä Oilers on yksi NHL:n parhaista joukkueista, ja ilman heitä yksi huonoimmista.
Hyökkäyksen osalta Tippettin tavoitteena lieneekin koota kaksi tulosketjua ja kaksi puolustavampaa ketjua. Tuolla reseptillä pudotuspelipaikka voi hyvinkin olla mahdollinen, jos alemmat ketjut pystyvät pelaamaan edes kohtuullisella tasolla.
Tilanteesta entistä haastavamman tekee se, että joukkueen hyökkäysmateriaali McDavidin ja Draisaitlin takana näyttää edelleen todella kapealta. Kaksikon lisäksi ainoastaan kuudella hyökkääjällä on edes sopimus ensi kaudeksi, eikä Oilersin palkkakatossa ole juuri tilaa kovin kummoisille vahvistuksille.
Puolustajatilannekaan ei vakuuta. Matt Benning ja Darnell Nurse olivat viime kaudella hyviä, mutta esimerkiksi Adam Larssonin kausi oli suorastaan painajaismainen. Lisäksi joukkueen ykkösmaalivahdilla Mikko Koskisella on vyön alla vasta 55 NHL-ottelua keskinkertaisin tuloksin.
Tippettin tulisi pyrkiä ottamaan mahdollisimman paljon mallia Barry Trotzista, jonka alaisuudessa New York Islanders muuntautui todella heikosti puolustavasta joukkueesta selkeästi keskivertoa paremmaksi käytännössä saman tasoisella pelaajamateriaalilla ja vain yhden kauden aikana. Kyseinen temppu on kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty.
