New York Rangers on meille kaikille tuttu ja NHL:n arvokkain brändi, mutta manhattanilaisia on vaivannut etenkin viime vuosina tietynlainen valjuus. Organisaatio ei ole oikein haissut tai maistunut miltään pitkään aikaan. Etenkin keväällä 2014 hävityn finaalisarjan jälkeen vaikutti pitkään siltä, että koko organisaatio hävisi jonnekin New Yorkin metrotunneleiden uumeniin.
Tämä on osaltaan myös palvellut seuraa, sillä kuin varkain Rangers on noussut todella potentiaaliseksi finaalijoukkueeksi.
Kuningas on kuollut
Kung Henrik, Henrik Lundqvist (38), on vartioinut Rangers-maalia käytännössä yksin viimeiset 15 vuotta, mutta se kirkkain on jäänyt NHL:ssä saavuttamatta. Lundqvistin suorituskäyrä ei ole ollut viime kausina tasainen, saati nousujohteinen. Esimerkiksi kahdella viimeisellä kaudella on Lundqvist kopannut vaatimattomasti alle 91 % kohti tulleista.
Viimeiset kaksi kautta ovat siis olleet huonoimmat ja epätasaisimmat Rangers-paidassa, ja havaittavissa on ollut selkeää epävarmuutta, esimerkiksi helpohkojen virheiden muodossa. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että torjuntavastuu on jo kuluneella kaudella jäänyt aiempaa vähemmälle.
Kuningas on siis haavoittunut, ja valtaa himoitsevat, nuoret prinssit ovat haistaneet veren ja tilaisuutensa tulleen.
Nuoret venäläisprinssit, nimeltään Aleksandr Georgijev ja Igor Šestjorkin, ovatkin nyt uriensa tärkeämpien aikojen äärellä. Georgijev todisti kuluvalla kaudella olevansa valmis kantamaan ykköstorjujan viittaa pelattuaan kuluneen kauden puoliksi Lundqvistin kanssa. Muun muassa Turun Palloseurasta oppia hakenut nuori venäläisvahti lienee selkeä ykkösvahti ensi kauteen lähdettäessä.
Pietarin SKA:sta Rangersiin tullut Šestjorkin on niin ikään jo ensimmäisellä kaudellaan osoittanut olevansa eliittitason vahti ja valmis NHL-haasteeseen. Rangers-kolmikosta vähiten, mutta tilastojen valossa parhaiten pelannut vahti taistelee todella vakituisesta paikasta ylhäällä ensi kaudella.
Rangersin maalivahtitilanne on vähintäänkin mielenkiintoinen, sillä Lundqvistin sopimusta on jäljellä vielä ensi kauden verran, ja kuningas varmasti haluaisi lopettaa uransa nimenomaan Rangersissä. Lundqvistilla voisi olla kuitenkin paljon annettavaa toisaalla, viimeisen vuoden kirittäjänä nuoremmalle ykkösvahdille.
Lundqvistin takana väijyy siis kaksikko, jonka turvin Rangers nostaa mahdollisuuksiaan menestyä, ja erityisesti Šestjorkinin peluuttaminen farmissa on suoranainen rikos. Se, että Lundqvist on "seuralegenda eikä siten treidattavissa", saattaa tässä yhteydessä maksaa jälleen yhden menestyksettömän vuoden.
Ailahtelua viivalla
Siinä missä Rangers-maalilla valta on vaihtumassa, on edessä luutiva puolustus pitkälti jo luonut nahkansa. Marc Staal on puolustuksen isähahmo, joka omin otteinsa johtaa joukkoa edestä ja esimerkillään näyttää, mitä kamppailu- ja uhrautumispelaaminen jäällä tarkoittaa.
Jetsistä Rangersiin siirtynyt Jacob Trouba ei tosin ole paikkaansa vielä löytänyt ja on ajoittain näyttänyt olevansa hieman hukassa kaukalossa. Nykyisillä otteilla kahdeksan miljoonan dollarin kausiansiot takaava ja kauteen 2025−26 ulottuva sopimus aiheuttaa varmasti päänvaivaa Rangers-toimistossa.
Maalinsuulta tuttu kuvio toistuu myös siniviivalla, sillä nuoret valtaavat myös Rangersin alakertaa. Adam Fox pelasi ensimmäisen kautensa niin hyvin, että paikka tulevaisuuden Norris-ehdokkaiden joukossa on selviö. Tony DeAngelo, josta harva oli ennen kautta edes kuullut, luuti ja paukutti parhaimmillaan piste per peli -tahdissa: latoen 68 peliin tehot 15 + 38. Huomioitavaa on, että DeAngelo pelasi Arizona Coyotesissa 35 peliä jo kaudella 2016−17.
Sinipunaisten puolustus on kuluneella kaudella ollut erinomainen, mutta ajoittain ailahteleva. Maalivahtikaksikko ole pystynyt heikoimpina iltoina paikkaamaan vuotavaa puolustusta. Manhattanilla voidaan kuitenkin luottaa huomiseen, sillä joukkueen nuori puolustus on vasta kasvamassa rooliinsa. Antakaamme puolustukselle vuosi, ehkä kaksi, aikaa kehittyä ja hitsautua yhteen. Tulemme vielä näkemään todella tasaisen ja vaikeasti ohitettavan kuusikon.
Hiottuja ja hiomattomia timantteja
Kauas ei tarvitse ajassa mennä taaksepäin, kun Ranges-hyökkäys aiheutti lähinnä huvittuneita tuhahduksia. Jo keväästä 2012 asti Rangersia edustanut Chris Kreider oli pitkään ainoa oikeasti vakavasti otettava hyökkääjä joukkueessa.
Viime vuosina tilanne on kääntynyt päälaelleen. Joukkueen hyökkäyksestä puuttuvat edelleen varsinaiset veteraanipelaajat, mutta nuorempi polvi on osoittanut, ettei sen päätä huimaa. Aiemmin Ottawa Senatorsissa jopa hieman tutkan alla operoinut Mika Zibanejad on noussut aivan käsittämättömään lentoon nimenomaan Rangers-nutussa. Tätä tuskin olisi tapahtunut, ellei Senators olisi tyhjentänyt koppiaan kaikesta potentiaalista. Zibanejadin peli on ollut nousujohteista koko Rangers-uran, ja etenkin kaksi viimeistä kautta ovat olleet aivan ilmiömäisiä.
Ilmiö on myös Columbus Blue Jacketsistä saapunut Artemi Panarin. Venäläistaikurin kohdalla puhuttiin aikanaan, ettei tämä ole mitään ilman Chicago Blackhawks -tutkapariaan Patrick Kanea, mutta aika Ohiossa ja viimeistään kuluva vuosi Rangersissa ovat osoittaneet, että kädet käyvät, oli rinnalla kuka tahansa.
Panarin kuuluu eittämättä liigan parhaisiin laitahyökkääjiin sekä ehdottomasti keskusteluun siitä,kuka on liigan arvokkain pelaaja joukkueelleen. Niin suuri on hänen vaikutuksensa ollut Rangersin tämän kauden menestykseen; kuluneella kaudella Rangers osui vastustajan verkkoon 234 kertaa. Näistä osumista Panarin teki 32 ja syötti 63, ollen mukana yhteensä 95 maalissa.
Panarin oli siis tehtailemassa 40,5 prosenttia joukkueensa maaleista.
Oma lukunsa on myös viime kesän puhutuin varaus Kaapo Kakko. Äärimmäisillä odotuksilla ladattu ensimmäinen kausi ei ollutkaan niin tarunhohtoinen kuin mihin viime vuosien kärkivarausten kohdalla on totuttu. Tämä oli toki nähtävissä, sillä Kakko pelasi äärettömän kuluttavan kauden ja hyppäsi käytännössä suoraan MM-hulinasta harjoittelun pariin.
Niin fanit, media kuin myös Kakko itse odottivat varmasti säkenöivää tulokaskautta, jollaisia on viime vuosina ollut poikkeuksellisen paljon. Tämän kevään ylimääräinen tauko tekee turkulaisnuorelle hyvää, ja Kakko tullaan varmasti näkemään seurassaan vielä suuressa roolissa.
Niin ikään tulokassopimuksella pelaava Filip Chytil kuuluu pelajiin, joista Rangers haluaa pitää kiinni. Toistaiseksi kärjen takana ikään kuin piilossa taikojaan tehnyt Chytil kuuluu ehdottomasti joukkueen ydinrunkoon. Juniorina kovia tehoja takonut tšekkilaituri hakee vielä NHL-vauhtiaan, mutta läpimurto nähtäneen seuraavan kahden kauden aikana.
Mitä voidaan odottaa
Rangers on tekemässä vahvaa paluuta NHL:n kärkijoukkueiden joukkoon, ja on täysin realistista ajatella, että Manhattanin kirkkaissa valoissa taistellaan kahden vuoden sisään tosissaan finaalipaikasta, jopa Stanley Cupista.
Joukkueen runko on rakennettu erinomaisesti ja sopimustilanne on mainio. Ainoastaan Jesper Fast, Marc Staal, Brendan Smith ja Henrik Lundqvist tulevat olemaan rajoittamattomia vapaita agentteja seuraavan kahden vuoden sisään. Kolmikosta Fast ja Staal jatkanevat Rangers-paidassa, elleivät otteet heikkene oleellisesti.
Palkkakaton osalta Rangers on toistaiseksi hyvissä kantimissa. On kuitenkin muistettava, että joukkueessa on suuri määrä nuoria, äärimmäisen taitavia ja tulevaisuudessa tärkeitä pelaajia, joiden palvelukset ovat vielä erittäin edullisia joukkueelle.
Mikäli joukkue haluaa säilyttää oikeat rakennuspalikat, asettaa palkkakatto vielä suuren haasteen Rangers-toimistolle.
Tuleva haastajajoukkue rakentunee nuoren (Zibanejad, Ryan Strome, Pavel Butšnevitš, Panarin, Kakko, Chytil, Fox ja DeAngelo) rungon ympärille. Heistä esimerkiksi Georgijevin sekä Stromen sopimuksen ovat loppumassa tähän kauteen, ja mikäli heidät halutaan Rangersissä pitää, tulee lompakkoa raottaa huomattavasti nykyistä enemmän.
Jos nykyrunko halutaan joukkueessa säilyttää, on juuri 8,5 miljoonan vuosiansioilla pelaavan Lundqvistin "otettava yksi joukkueelle" ja oltava valmis siirtymään sopimuksensa viimeiseksi kaudeksi toisaalle. Tällöin saataisiin tilaa niin Georgijevin ja Stromen uusille sopimuksille sekä pelivaraa nuorten avainpelaajien pitämiseen joukkueessa.
Tällä sekä seuraikonin että seuran kannalta kipeällä ratkaisulla mahdollistettaisiin potentiaalisen rungon sitominen joukkueeseen, joka yksittäisillä täsmähankinnoilla nousisi mestaruusjahtiin hyvinkin pian.