Mielipide

Näkemys: Naiskiekkoväen on tehtävä naiskiekon suosio itse – Mieskiekolta avun odottaminen on ylösalaista rakentamista

MAAJOUKKUE, Muut Sarjat / Kolumni
Naiskiekko on selvästi mieskiekon jaloissa. Aseman muuttumiseen kaivataan vahvempia toimia myös naiskiekon toimijoilta itseltään.

Sponsoroinnin ja viestinnän tutkimusyrityksen Sponsor Insightin mukaan jääkiekko putosi naisten keskuudessa suosiossa toiselle sijalle hiihdon taakse. Tähän ikäänkuin täsmälääkkeeksi Naisleijonat emännöivät kevään jääkiekon MM-kisoja Espoossa. Naiskiekko sai rutkasti tunnettuutta ja Suomen joukkueen hyvät otteet herättivät buumia naiskiekon ympärille – kuin Tami Pohjanmaalla konsanaan.

Vaikka naiskiekon asema urheilun kentällä on buumin vuoksi herättänyt aiempaa runsaammin keskustelua, kiinnostus ei ole heijastunut kotimaisen pääsarjan katsomoihin. Katsojakeskiarvot ovat edelleen vaatimattomalla tasolla, jopa laskussa. Esimerkiksi yhden Naisten Liigan tunnetuimman seuran, entisen Bluesin ja nykyisen K-Espoon katsojakeskia−rvo kauden viidessä ensimmäisessä kotiottelussa oli 100. Viime kaudella se oli 125 ja kaudella 2017–2018 90.

Vaikka numeraalisesti muutokset ovat pieniä, prosentuaaliset ne kertovat enemmän. Voidaankin sanoa, että tulevat MM-kisat rakensivat Suomessa kiinnostusta lähinnä naisten maajoukkuetta kohtaan – ei niinkään naisten seurajääkiekkoilua kohtaan.  Oman osansa naisjääkiekon näkyvyydelle antoi Jääkiekkoliitto, joka toi myös miesten puolella vahvasti kotikisoja esille. Esimerkiksi viime syksyn Karjala-turnauksessa Hartwall Arenassa nähtiin sekä mies- että nais-Leijonien maskotit.

Esimerkki kuvastaa erinomaisesti naiskiekon tilaa: muiden tuki pienelle lajille on henkireikä. Resurssit naiskiekossa ovat hyvin rajalliset, mikä luo rajotteita ja avuntarpeita.

Tämä kuitenkin herättää kysymyksen: onko naiskiekkoväki tehnyt itse kaiken voitavansa oman asemansa eteen?

On totta, että miehet voisivat solidaarisesti tukea samaa nimeä kantavaa naiskiekkoseuraa. On totta, että miesjoukkueiden markkinointiin voitaisiin huomattavasti enemmän osallistuttaa naisten seuraa.

Onko naiskiekossa esimerkiksi pohdittu, mikä on se pöytään iskettävä valtti, jolla laajempi tuki tulisi ja täten asema paranisi? Mikä on se vastike, jolla tarvittava muutos tulee, jotta myös naiset voivat pelata Suomessa jääkiekkoa ammatikseen? Pelkästään miesten seuran pyörittäminen tuottaa monille yhtiöille ja yhdistyksille tappiota, mikä korostaa entuudestan naisten avun vastikkeellisuuden tarvetta.

Avunannoilla ja hetkellisillä hurmoksilla on vaikeaa luoda pysyvää kulttuuria ja tunnettua tuotetta, joka vetää ihmisiä puoleensa. Mieskiekkokaan ei noussut nykyiseen asemaansa sattumalta. Nevöföget-mestaruus ei varmasti haitannut asemaa, mutta jo ennen tätä laji oli käynyt pitkän tien rakentaen omaa asemaansa.

Naiskiekossa ei ilmeisesti tyydytä nykyiseen asemaan vaan tähdätään korkeammalle. Muutokseen vaaditaan kuitenkin laajempaa vastarintaa kuin nykyisin on nähtävillä. Vahvat puheet kaipaavat vahvempia toimia myös seuratasolla.

Yksi iso asia on junioritoimintaan panostaminen. Esimerkiksi jalkapallossa on satsattu merkittävästi tyttöjen hankkimiseen seuratoimintaan. Samaan tiehen tulisi panostaa laajemmin myös jääkiekossa, sillä jo tätä kautta lajikulttuuri kasvaisi entisestään. Onhan massojen kiinnostuminen lajista huomattavasti todennäköisempää, jos massalla on omia positiivisia kokemuksia lajista.

Lajikulttuuria kun ei voi rakentaa ylhäältä alaspäin.

» Lähetä palautetta toimitukselle