Jatkoaika on kirjoittanut jääkiekkokaukalon ulkopuolisista yhteiskunnallisista asioista viime vuosina kattavasti. Olemme käsitelleet muun muassa Jokerien vahvoja venäläiskytköksiä, jääkiekossa esiintyvää toksista puhetta sekä jääkiekkoilijan kaksinaismoralismia ihmisoikeusasioissa.
Vielä tänäkin päivänä jutuillemme tulee kuitenkin palautetta, jossa kerrotaan, ettei politiikka kuulu jääkiekkoon.
Kyseinen väite on faktuaalisesti väärin. Esimerkiksi Aristoteles kuvasi ihmistä poliittiseksi eläimeksi. Ihminen elää aina tietoisesti ja tiedostamattaan jonkinlaisessa poliittisessa järjestyksessä. Kaukalon ulkopuoliset yhteiskunnalliset asiat kytkeytyvät siis erottamattomasti jääkiekkoon – ja muuhun huippu-urheiluun.
Menestyvät yrityksetkään talousmaailmassa eivät voi luistaa yhteiskuntavastuustaan ja väittää periaatteidensa olevan erillään muusta yhteiskunnasta. Siellä tämä ymmärretään aukottomasti.
Asia on sangen yksinkertainen. Vallitseva talousjärjestelmä kapitalismi ohjaa huippu-urheilua, ja jääkiekkojoukkueidenkin taustalla on yritystoimintaa. Talous määrittelee seurojen sekä liittojen toimintaa ja tulevaisuuden näkymiä. Jääkiekkoilijat harjoittelevat ja pelaavat seurojen palkkalistoilla tuodakseen yrityksille mahdollisimman paljon taloudellista ja markkinoinnillista arvoa. He ovat seuran työntekijöitä. Talouspolitiikalla on mahdollista vaikuttaa yrityksiin ja sillä on suora vaikutus myös sen työntekijöihin.
Yhtenä keskeisenä esimerkkinä toimii myös viimeisin globalisaatioaalto, joka on tuonut eri ihmiset, yhteiskunnat ja kulttuurit aiempaa lähemmäs toisiaan sekä tehnyt politiikasta aiempaa näkyvämpää. Huonoa sosiaaliturvapolitiikkaa voi arvostella maapallon toiselta puolelta käsin. Hyvistä ja toimivista sosiaaliturvamalleista voidaan puolestaan ottaa opiksi.
Huippu-urheiluun globalisaatio on vaikuttanut erityisesti taloudellisesti ja sosiaalisesti. Jääkiekkoilijat voivat hakea taloudellista hyötyä aiempaa helpommin. Pohjois-Amerikkakin on pelaajien ulottuvilla aiempaa ripeämmin. Lajipiireissä on sosiaalisesti hyväksyttyä hakea parempia tienestejä Liigan sijaan ulkomailta. Kotimaista tähtihyökkääjää ei teilata nationalismin aatteen hengessä, jos hän siirtyykin Venäjälle tai Keski-Eurooppaan Suomea paremmille raha-apajille.
Politiikka on samanaikaisesti näkyvää ja näkymätöntä. Vaikka politiikka ei aina näkyisikään urheilussa, se ei silti tarkoita sitä, että se olisi siitä irrallaan – päinvastoin.
Taloudellisen ja poliittisen ulottuvuuden rinnalla sosiaaliset kysymykset eivät kuitenkaan ole yhtään vähempiarvoisempia. Poliittiset linjanvedot ja kannanotot vaikuttavat ja kuuluvat huippu-urheiluun, mutta myös sosiaalisilla kysymyksillä ja ongelmilla on vankka painoarvo.
Muun muassa seksuaali-identiteetti, ihmisoikeudet, syrjintä, rasismi, kiusaaminen, köyhyys ja tasa-arvo eivät ole jääkiekosta irrallisia seikkoja. Liiga-seuratkin ovat olleet vaikuttajan asemassa – ne toteuttavat sitä arjen tasolla esimerkiksi koulu- ja lastensairaalavierailuillaan.
Vaikuttaa, että seurat tunnistavat yhteiskunnallisen vastuunsa ja merkityksensä sosiaalisessa viitekehyksessä. Huippu-urheilun ja yhteiskunnan kiinteää suhdetta korostaa myös urheiluseurojen tehtävä kasvattaa ja liikuttaa lapsia. Lisäksi kestävän huippu-urheilutoiminnan ylläpitäminen pohjautuu hyvin vahvasti yhteiskunnan infrastruktuuriin, verovaroihin ja tukiin.
Jääkiekkoa ja muuta huippu-urheilua on rakennettu ja sitä rakennetaan jatkuvasti poliittisin keinoin. Ne ovat läpikotaisin vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän tuotos.
Siksi tuntuu absurdilta seurata keskustelua, jossa yhä, vuonna 2019, pyöritellään, liittyvätkö politiikka ja jääkiekko toisiinsa vai eivät.
