Helsingin Jokereiden ensimmäiset viisi vuotta KHL:ssä ovat olleet tuloksellisesti sitä, mihin organisaatio on käytännössä pystynyt. Ainoastaan kolmannella kaudella pudotuspelipaikkaa on joutunut organisaatio jännittämään aina viimeiselle runkosarjan kierrokselle asti, mutta muuten kevään tosipelit ovat olleet selviö jo aikaisessa vaiheessa.
KHL-rupeaman alusta alkaen on ollut täysin selvää, että Jokerit ei kykene rahoillaan taistelemaan kärkijoukkueita vastaan. Narripaidat ovat joutuneet taloudellisesti tiukkaan rakoon ja miettimään jokaisen liikkeen todella tarkasti. Urheilullisella puolella on suurella todennäköisyydellä menty eteenpäin siitä, mitä joukkueessa on Liiga aikoina ollut, mutta KHL:ssä se ei riitä nähtyä korkeammalle.
Viimeinen askel on nimenomaan joukkueen kärkipelaajat. Se on täysin selvää ja kukaan sitä ei voi kiistää, että parhaassa iässään oleva jääkiekkoilija ei ota 500 000 euron tarjousta 1,5 miljoonan euron tarjouksen sijaan pelkästään siksi, että Helsinki on kiva kaupunki asua ja kentän ulkopuolella asiat hoidetaan kivasti.
Jääkiekkoilijat pelaavat jääkiekkoa, ja raha on kaikille niin suuri kiihoke, että monet asuvat mieluummin venäläisessä betonibunkkerissa kuudesta kahdeksaan kuukautta ja käyvät pelailemassa kiekkoa, jos siitä saa ylivertaisen korvauksen. Rahan ja paremman loppuelämän vuoksi ihminen on valmis mukautumaan.
Jokereiden täytyisi organisaationa päästä kiinni miljoonamiehiin. Seuran täytyisi pystyä tarjoamaan jollekulle pelaajalle todella hyvä rahallinen korvaus siitä, että hän tulee johtamaan joukkuetta edestä. Jotta Jokereilla olisi varaa moiseen, täytyisi joukkueeseen tuoda nuoria junioreita sisään. Neljän tasaisen peruslaadukkaan palkkasoturikentällisen sijaan.
Kykyjenetsintä kuntoon
On puhuttu pitkään, että Jokerien kausibudjetti pelaajiin, valmennukseen ja huoltoon olisi noin kymmenen miljoonaa euroa.
Pelaajabudjetti on arvoitus. Se liikkuu todennäköisesti jossain kuuden ja kahdeksan miljoonan euron välillä. Kahdeksan miljoonan budjetilla joukkueeseen saadaan rakennettua kahdesta kolmeen hyökkäyskenttää, kaksi hyvää pakkia paria ja siihen saa upotettua vielä ykkösmaalivahdinkin. Riippuen, missä on painopiste.
Mainitut ovat siis valmiita pelaajia. Uransa parhaassa vaiheessa olevia pelaajia, joiden taso tiedetään. Kilpailua ja jatkuvuutta Jokereissa täytyisi pystyä luomaan hyvän suomalaisen juniorityön kautta.
Jokerit on ylivertaisessa asemassa tällä hetkellä suomalaisena jääkiekkojoukkueena. Ovat sitä toki olleet jo monen monta vuotta, mutta Liiga-aikoina kaikkia olemassa olevia mahdollisuuksia organisaatiossa ei käytetty hyväksi ja pelattava sarja muiden suomalaisseurojen kanssa oli sama.
Helsinkiläisten tulisi käyttää tätä asemaansa kylmästi kovemmin hyödyksi. Jokereiden tulisi kaivaa ronskimmin suomalaisia lahjakkuuksia kotimaan juniorisarjoista. Lisäksi kiertää Ruotsi, Norja ja Tanska läpi. Etsiä potentiaalisia 17–20-vuotiaita pelaajia, joista olisi Jokereiden KHL-rinkiin.
Vaikka Jokereiden rahatilanne on verrattain tiukka, esimerkiksi lahjakkaalle 18-vuotiaalle SaiPan kasvatille 50 000 euron vuositarjous Jokereissa pelaamisesta on varmasti houkuttava. Tai tarjous kaksisuuntaisesta sopimuksesta. Jos ei sovi Jokereiden kokoonpanoon, Kiekko-Vantaa tai Jokereiden A-nuoret hyötyvät. Aina olisi mahdollisuus pelata KHL:ssä, mikä ajaisi harjoittelemaan kovemmin.
Pelaajaputken luominen olisi Jokereille äärimmäisen tärkeää. Täytyisi tulla pelaajaa koko ajan omista sisälle, jotta seura ei joutuisi rakentamaan pelaajarunkoaan kylmällä rahalla vuodesta toiseen. Muun muassa on täysin käsittämätöntä, että Jokereilla ei ole yhtään suomalaista maalivahtilupausta kolkuttelemassa ykkösmaalivahdin paikkaa. Tai edes pelipaikan perässä.
Rotaation puute ajaa pelaajan mukavuusalueelle
Kilpaurheilussa, työelämässä ja oikeastaan kaikessa tässä maailmassa on aina tilaa paremmalle. Se on raaka peli. Ja mikäli ihmisellä on elämässään tilanne, että jokin on vakiota, ihminen ei tee töitä sen ylläpitämiseen, koska ei tarvitse.
Sama pätee jääkiekkoon ja Jokereihin. Joukkue on läpi kauden kärsinyt rotaation puutteesta. Tai ainoa rotaatio oli yksittäisissä pelaajissa puolustuksessa ja hyökkäyksessä.
Esimerkiksi TsSKA Moskova on tehnyt jo monet vuodet siten, että saattaa jopa kaksi kentällistä pelaajia vaihtua kahden pelin välillä. Oli sitten kyse runkosarjasta tai pudotuspeleistä. Jos yksi pelaaja tekee virheen ottelussa, hän ei todennäköisesti pelaa seuraavassa ottelussa.
Jatkuva kilpailutilanne ajaa yrittämään parastaan jokainen kerta. NFL:ää seuraaville ja amerikkalaisen jalkapallon maailman pääsarjan historiaa tuntevat varmasti tietävät entisen Pittsburgh Steelersin valmentajalegenda Chuck Nollin.
Nollilta kysyttiin aikoinaan kolmannen Super Bowl voiton jälkeen, että miten valmentaja saa pelaajansa motivoitua aina uudelleen voittamaan. Nollin vastaus oli legendaarinen: "En ymmärrä kysymystä? He ovat ammattilaisurheilijoita. Heille maksetaan siitä, että he hoitavat työnsä. Mikäli minun tarvitsisi motivoida heitä tekemään työtänsä olisi minun leikattava heidät ulos joukkueesta".
Sama asetelma tulisi luoda Jokereihin.
Joukkue osoittaa sisäisen vaatimustason
Jokerit tippui kauden 2018–2019 pudotuspeleissä ensimmäisellä kierroksella Dinamo Moskovalle voitoin 2–4.
Syitä tappioon on monia, mutta yksi suurin syy tappiolle oli yrityksen puute. Yritys oli näennäistä ja tahtotila veltto.
Joukkueessa puututtiin ongelmakohtiin ja heikkouksiin liian pehmein käsin. Se näkyi otteissa esimerkiksi tyhminä jäähyinä ja siinä, että joukkueen tähtipelaajat eivät astuneet esiin silloin, kun hätä oli suurin. Joukkuetta ei siis johdettu edestä, kuten pitäisi. Ja se näkyi jo runkosarjassa.
Lainatakseni kirjoituksessa toisen kerran Steelers-valmentaja Nollia: "Joukkueen runko luo joukkueeseen vaatimustason. Jos vaatimustaso on positiivinen, joukkue pärjää. Mikäli se on negatiivinen, joukkue on hävinnyt pelin jo ennen kentälle menoa".
Jokereiden osalta ei tarvitse edes miettiä, oliko vaatimustaso posi- vai negatiivinen.
Eivät kaikki pelaajat tietenkään lampaita olleet, mutta verrattuna viime kauteen, jolloin joukkue haastoi kolmella puolustajalla ja keskushyökkääjä Petteri Wirtasella puolustuksessa TsSKA Moskovan tuimasti, eroavaisuuden näkee sokeakin. Silloin kentälle jäi kaikki, nyt Dinamo sarjassa ei.
Tiivistyksenä jutun loppuun voitaneen todeta, että Jokerit tarvitsee tulevaisuudessa johtavilta pelaajilta enemmän ja rungon, joka vaatii jokaiselta pelaajalta jokaisena iltana enemmän. Valmentajan tehtävä on auttaa pelaajia, pelaajien tehtävä toteuttaa ja pelata.
