Kärppien Jesse Puljujärvi oli Liiga-kauden pistepörssin neljäs ja maalipörssin viides, 56 pelin saldo oli 53 tehopistettä. 21-vuotiaalta hyökkääjältä suoritus oli hyvä, mutta neljän vuoden takaisen NHL:n ykköskierroksen varauksen kohdalla hyvä ei ole riittävä taso.
Puljujärven liigapaluun keskeisimpiä motiiveja oli antaa riittäviä näyttöjä päästäkseen takaisin NHL:ään. Nuoren hyökkääjän suurimmissa heikkouksissa eli kaksinkamppailuissa ja kiekottomassa pelaamisessa ei kuitenkaan liigakauden aikana tapahtunut mitään muutosta.
Jos vertailukohteeksi otetaan kaudella 1997−98 Los Angeles Kingsistä HIFK:hon palannut Olli Jokinen, ei Puljujärvi pääse samalle tasolle. Jokinen pelasi vajaan kauden, mutta oli silti tähtiä vilisevän mestari-HIFK:n kolmanneksi paras pistemies − ja koko Liigan paras pisteitä per peli -tahdilla mitattuna.
Hyökkäyspelissä Puljujärvellä on ilmiselviä vahvuuksia, mutta pelityyli ja pelaamisen taso sopivat paljon paremmin isoon kaukaloon.
HIFK:n maalitahti kyseisellä kaudella oli tosin kovempi kuin Kärpillä tällä kaudella, mutta Jokinenkin oli pari vuotta Puljujärveä nuorempi ja kokemattomampi − ja kuitenkin koko sarjan parhaita pelaajia.
Tehoistaan huolimatta Puljujärvi ei ollut edes Kärppien, saati Liigan, paras pelaaja. Jakub Krejčík johti puolustusta, ja toinen NHL:stä Kärppiin siirtynyt hyökkääjä Juho Lammikko oli kokonaisvaltaisuudellaan hyökkäyspelin sielu. HIFK:n Teemu Turunen puolestaan olisi kahden viime liigakauden otteillaan varmasti saanut NHL-sopimuksen, mutta vahvistamattomat tiedot vievät häntä Sveitsiin.
Kärppien − ja Leijonien − pelejä seuranneet NHL-kykyjenetsijät ovat varmasti piirtäneet plus-merkkejä Lammikon nimen perään, mutta suhtautuminen Puljujärveen lienee maltillisempi. Tuleva NHL-kausi on kokonaisuudessaan epävarmaa, joten seurat tuskin ovat kovin kiinnostuneita sopimuserimielisyyksiin ajautuneesta eurooppalaispelaajasta, joka ei tunnu sopeutuneen Pohjois-Amerikan kaukaloihin.
Puljujärvellä on petrattavaa myös otteidensa tasaisuudessa. Esimerkiksi lokakuussa nuori hyökkääjä teki yhdeksän maalia, joista kahdeksan syntyi seitsemässä perättäisessä pelissä. Koko marraskuun Puljujärvi sen sijaan pelasi maaleitta.
Hyökkäyspelissä Puljujärvellä on ilmiselviä vahvuuksia, mutta pelityyli ja pelaamisen taso sopivat paljon paremmin isoon kaukaloon. Nuorukaisella oli elämänsä tilaisuus hioa heikkouksiaan ja lähteä tosissaan taistelemaan paikasta NHL-kokoonpanossa.
Liigassa ja maajoukkueessa nähdyn pelin perusteella Puljujärvi on mieluummin iso hai pienessä lätäkössä kuin pikkukala maailman suurimmassa vesistössä.
