Mielipide

Näkemys: Jääkiekossa kytee valmennus-MeToo − Nyt NHL:ssä paljastuneet kyseenalaiset valmennustavat ovat vallan väärinkäyttöä

NHL / Kolumni

Kaksi vuotta sitten alkaneen MeToo-kampanjan yhteiskunnallisen herättelemisen voima on siirtynyt myös jääkiekon ja erityisesti valmentajan asemassa toimivien henkilöiden pariin.

Vuosien varrella NHL-pelaajista on raportoitu useista kaukalon ulkopuolella tapahtuneista asioista. Osansa ovat saaneet esimerkiksi Evander Kane, Patrick Kane, Ryan O'Reilly ja Mike Richards. Valmentajat ovat kuitenkin saaneet toimia joukkueiden pukukoppien suojissa vuosikymmeniä.

Nyt vallan väärinkäytökset alkavat tulla esiin, ja Mike Babcockin potkut Toronto Maple Leafsin peräsimestä näyttäisivät toimineen siinä keskeisenä katalysaattorina. Valmentajalegendan maineessa olevan Babcockin potkujen jälkeen on kiirinyt viestejä kanadalaisen kyseenalaisista ja jopa pelaajia vahingoittavista valmennus- ja vuorovaikutusmetodeista.

Kaudella 2016−17 Babcock pyysi tuolloin tulokkaana NHL:ssä pelannutta Mitch Marneria tekemään numeroarvion muodossa listan joukkueen ahkerimmista ja laiskimmista pelaajista. Babcock ei ollut tyytyväinen Marnerin työmoraaliin, ja nuori pelaaja laittoi itsensäkin listan häntäpäähän.

Maple Leafsin entinen päävalmentaja ei kuitenkaan kertonut Marnerille aikovansa näyttää listaa myös joillekin muille joukkueen pelaajille. Babcock näytti listan ainakin Nazem Kadrille ja Tyler Bozakille, jotka Marner oli aiemmin listannut lisäkseen joukkueen laiskimpien pelaajien joukkoon.

Kuultuaan asiasta Marner oli ymmärrettävästi hämmentynyt ja itkuissaan. Joukkueen muut pelaajat olivat puolestaan raivoissaan Babcockia kohtaan. Kanadalaisvalmentaja ei ole tiedettävästi käyttänyt metodiaan ainoastaan Maple Leafsissa vaan hänen kerrotaan tehneen samoin myös Detroit Red Wingsin organisaatiossa.

Babcockin potkujen myötä moni Maple Leafs -pelaaja huokaisi helpotuksesta, mikä kielii umpimädäntyneestä valmennuskulttuurista ja julkisuudesta piilossa olleista kyseenalaisista keinoista johtaa joukkuetta.

NHL:ssä nähdyt tapahtumat osoittavat, että glorifioitu asema voi murtua nykyään hetkessä. Kukaan ei ole koskematon eikä tarkoitus todellakaan pyhitä keinoja. Tämän sai oikeutetusti kokea myös Don Cherry, joka vuosikymmenien mesoamisen jälkeen sai lähtöpassit CBC-kanavan valokeilasta.

Hiljattain Kanadasta kantautui toinen uutinen, joka antaa lisäpontta ilmiön esiintuomiseen ja ongelmien kitkemiseen. NHL:ssä ja AHL:ssä pelannut Akim Aliu paljasti Twitterissä kohdanneensa peliuransa aikana ala-arvoista ja rasistista käytöstä. Aliu paljasti, että Calgary Flamesin päävalmentaja Bill Peters puhui kaudella 2009−10 hänestä hyvin rasistiseen sävyyn.

Lisäksi ex-NHL-pelaaja Michal Jordán astui Aliun jälkeen esiin. Jordán kertoi, että Peters oli potkaissut ottelun aikana häntä voimalla selkään. Jordán ja Peters olivat samaan aikaan Carolina Hurricanesin organisaatiossa vuosien 2014 ja 2016 välillä.

Petersin työpaikka Flamesin luotsina onkin nyt vaarassa. Vaikka Petersin tapauksista on jo vuosia aikaa, ne kuvastavat Babcockin valmennusmetodien tavoin nyt pintaan noussutta ilmiötä raaimmillaan.

Ilmiö ei todellakaan ole olematon − se on ollut vain piilossa. Edellä kuvatut tapahtumat kertovat ennen kaikkea vallan väärinkäytöstä sekä emotionaalisesta, verbaalisesta ja fyysisestä väkivallasta, joka on pesiytynyt myös muuhun huippu-urheiluun.

Ongelma ei koske kuitenkaan ketään yksittäistä henkilöä tai toimijaa, vaan vastuu on koko jääkiekkokulttuurin, joka on hiljaisesti sallinut kyseisen toiminnan. NHL:stä ja Pohjois-Amerikasta on kantautunut tietoa, että useat toimittajat ovat olleet tietoisia näistä kahdesta tapauksesta.

Asioista kuullaan silti vain nyt. Onkin syytä kysyä, millainen rooli esimerkiksi NHL-joukkueiden sisäpiirissä toimivilla toimittajilla on ollut. Sisäpiiriläiset ovat olleet näkyvästi esillä jo kauan. Heihin luotetaan ensisijaisena tiedonlähteenä vankasti.

Babcockin ja Petersin tapaukset ovat tuskin jääneet lähellä joukkuetta toimivilta henkilöiltä huomaamatta. Jos tapauksista ei ole raportoitu tuoreeltaan, asettaa se kyseenalaisen valon jääkiekkojournalistien ammattietiikalle. Ilmiö on kuitenkin monisyinen ja osatekijöitä on useita.

Tärkeintä on, että näiden tapausten esiintuonti tuo raikkaan muutoksen tuulen kohti aiempaa ihmisläheisempää lähestymistapaa. Vaikka paine ja tuloksellinen vastuu ovat huippu-urheilussa jatkuvasti läsnä, ne eivät oikeuta ketään kohtelemaan toista ihmistä ala-arvoisesti ja loukkaavasti.

Tuoreiden uutisten myötä on aiheellista pohtia, koskettavatko edellä mainitut tapahtumat vain jäävuoren huippua. MeToo-henkeä uhkuva muutosvoima on joka tapauksessa erinomainen jääkiekkokulttuurin ravistelija.

» Lähetä palautetta toimitukselle