Mielipide

Näkemys: Ei se ole mies eikä mikään, joka psyykkistä valmennusta tarvitsee

LIIGA, MAAJOUKKUE / Kolumni
Ikä- ja sukupuolierottelun ajan kuuluisi olla jo ohi – Leijonatkin ansaitsevat oman psyykkisen valmentajansa.

Valaiden laulua pimeässä huoneessa tai epätieteellistä pelaajien jaottelua väreihin käytöksen perusteella – henkiseen valmennukseen liittyy monia erilaisia myyttejä, hurjia tarinoita ja väärinymmärryksiäkin.

Asiaa ei ainakaan helpota se, että yhtenäistä termiä ei ole linjattu, vaan eri yhteyksissä puhutaan psyykkisestä tai psykologisesta valmennuksesta, henkisestä valmennuksesta tai mentaalivalmennuksesta. Lisäksi mentaalivalmentajiksi ovat itsensä nimittäneet psykologiaan kouluttamattomat toimijat.

Kokenut ja meritoitunut – Suomen mestaruus Tapparassa kaudella 2015–16 ja alle 20-vuotiaiden MM-kulta vuonna 2014 – urheilupsykologi Niilo Konttinen kuvaa omaa työtään valmennuksen psykologiseksi ja tavoitteekseen auttaa pelaajaa olemaan huomenna parempi kuin tänään.

Hyvin maanläheistä ja konkreettista eikä mitenkään mystistä.

Kuitenkaan psyykkinen valmennus ei ole esimerkiksi Liigassa samalla tavalla systemaattista kuin maalivahti- ja videovalmennus. Miesten maajoukkueessa ei ole henkistä valmentajaa, mutta Naisleijonissa ja Tyttöleijonissa – myös Nuorissa Leijonissa on aiemmin ollut.

Urheilupsykologin kanssa tehtävä yhteistyö ei ole terapiaa eikä merkki heikkoudesta – se on väline, jolla kehitetään sekä yksittäistä pelaajaa että koko joukkuetta.

Kuvitellaanko Jääkiekkoliitossa, että psykologisen tuen tarve on ikä- tai sukupuolisidonnaista?

Miesten maajoukkue pelaa kovimman paineen ja suurimman suurennuslasin alla. Yksittäinen virhe voi äärimmillään ratkaista koko turnauksen lopputuloksen. Oikea valmistautuminen ja nopea toipuminen epäonnistumisista on elintärkeää.

Vaikka valmennuskulttuuri onkin muuttunut keskustelevampaan ja ihmisläheisempään suuntaan, eivät valmentajat ole psykologian asiantuntijoita. Hierojille puolestaan monet pelaajat uskoutuvat kuin rippituolissa, mikä on osaltaan tärkeää, mutta ei kuitenkaan korvaa urheilupsykologin ammattitaitoa.

Leijonat on voittanut mestaruuksia ilman mentaalivalmennustakin, mutta muistissa on kirkkaana myös katkeria epäonnistumisia. Olisi vaikea kuvitella yhdenkään joukkueen kieltäytyvän ammattimaisesta maalivahtivalmentajasta, ja vielä vaikeampaa on ymmärtää henkisen tuen ylenkatsominen.

Urheilupsykologin kanssa tehtävä yhteistyö ei ole terapiaa eikä merkki heikkoudesta – se on väline, jolla kehitetään sekä yksittäistä pelaajaa että koko joukkuetta. Niilo Konttisen mukaan pelaajat ovat lähteneet yhteistyöhön ennakkoluulottomasti ja rohkeasti.

Vastaavaa asennetta kaipaisi myös päättäjille. Miehille kuuluu samat edut ja oikeudet kuin naisille ja tytöille.

» Lähetä palautetta toimitukselle