Mielipide

Mitä sitten, vaikka Liiga ja seurat tuomitsevat rasismin? Teot ratkaisevat, eivät puheet

LIIGA / Kolumni
Korulauseita on kuultu monet kerrat ennenkin, eikä mikään ole muuttunut.

Kun KalPan pelaaja joutui somessa rasistisen häirinnän kohteeksi, linjasi seuran toimitusjohtaja Toni Saksman, että “rasismi tuomitaan jyrkästi eikä häirintää hyväksytä”.

Puolivälierävastustaja Pelicansin toimitusjohtaja Lauri Pöyhönen säesti, että “kaikenlaiselle syrjinnälle, vihapuheelle ja kiusaamiselle on nollatoleranssi”.

Kun vielä Liigan toimitusjohtaja Kati Kivimäki korosti, että “asiaan suhtaudutaan äärimmäisellä vakavuudella eikä vihapuheelle ole sijaa Liigassa”, niin voisimme todeta, että kiekkovaltakunnassa on kaikki hyvin.

Hyvänolontunteeseen vaipumista hankaloittaa kuitenkin se, että vastaavia “jyrähdyksiä” ja “tiukkoja linjanvetoja” on nähty ja kuultu ennenkin.

Aina kun kuka tahansa tuomitsee julkisesti minkä tahansa asian, mieleeni juolahtaa välittömästi 1980-luvun klassikkosketsi Spede Show’sta, jossa suomalaispoliitikot menevät Neuvostoliittoon paheksumaan tapahtunutta ilmatilaloukkausta.

Sketsin loppuhuipennusta vapaasti lainatakseni voisin kysyä Liigan ja liigaseurojen johtajilta, että vaikka tuomitsettekin rasismin ettekä hyväksy häirintää, niin mitä sitten?

Luonnollisesti nämä korulauseet oli julkaistava, sillä reagoimattomuus olisi näyttänyt vielä huonommalta. Valitettava totuus on kuitenkin se, että tilanne ei ole muuttunut sillä, että rasismi ja muu syrjivä käytös tuomittiin julkisesti.

NHL:ssä “Hockey Is For Everyone” on iso kampanja – käytäntö on kuitenkin aivan toinen, kun seura toisensa perään on jättänyt pride-teemaiset alkulämmittelyt väliin.

Perustelut venäläispelaajien ja heidän perheidensä turvallisuudesta ovat jyrkässä ristiriidassa sen faktan kanssa, että NHL käyttää markkinoinnissaan Aleksandr Ovetškinia, joka on julmaa hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvän Vladimir Putinin avoin tukija. Sodassa kuolevat ja haavoittuvat venäläiset eivät vaikuta NHL:n toimintaan, joten heillä ei ole samalla tavalla merkitystä.

Teot merkitsevät: vuosi sitten vastaava rasistinen some-kirjoittelu kohdistui tuolloin Ilveksessä pelanneeseen Joonas Odeniin. Klassisten tuomitsemistiedotteiden lisäksi Ilves ryhtyi myös konkreettisempiin tekoihin.

Ilveksen toimistolta saamieni tietojen mukaan puolet kampanjan tuotoista lahjoitettiin Ihmisoikeusliitolle. Tarkkaa rahasummaa Ilveksen toimistolta ei kerrottu, mutta suuruusluokaksi sanottiin “satoja euroja”.

Tämäkään teko ei tosin yksinään rasismia kitkenyt, mutta konkreettinen teko on kuitenkin paljon lähempänä ratkaisua kuin parhainkaan viestintätoimiston hioma tiedote.

Liigalla voi toki olla suunnitelma ja strategia rasismin vastaiselle työlle, mutta siitä olisi tärkeämpää tiedottaa kuin itsestäänselvyyksiä syrjinnän tuomitsemisesta.

Sanat tekevät suurta vahinkoa rasistisessa ja syrjivässä kielenkäytössä, korjaavana toimenpiteenä teot ovat tehokkaampi keino.

» Lähetä palautetta toimitukselle