Liiga-yhteisössä on tavallaan oivallettu, miten olennainen asia on saada valtakunnan seuratuinta sarjaa tolpilleen, ja saada Liigan runkosarja pelattua mahdollisimman täysimääräisesti. Pelien perumiselle on yhä niukemmin perusteita, ja vielä vähemmän varaa.
Niinpä sarjan johto ja seurat ovat herrasmiesmäisesti sopineet, että pelejä viedään läpi tarvittaessa reilusti vajaa- tai varamiehisillä kokoonpanoilla. Tarkalleen ottaen 13 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia riittää pelaamiseen, kuulemma.
Päätös itsessään on sellainen, että siihen sisältyy perusoletuksena tapahtumien järjestäminen tuotteen laadusta tai yksittäisen joukkueen kilpailukyvystä välittämättä. Sen saa perusteltua, koska jokin muu arvo on laatua merkittävämpää tässä tilanteessa.
Kaupan päälle on tietysti jätetty sovittuun asiaan halukkaille sopivasti puljaamisen varaa kehtaamisperustaisesti ja parhaiden Liiga-perinteiden mukaisesti asian viestiminen on hoidettu kuin kyseessä olisi ammattilaisliigan sijaan D-juniorien harrastesarjan osaturnaus. Hei, kuka leipoo mokkapalat huomiselle?
Katsotaanpa siis, miten asiat ovat sujuneet Liigassa tällä viikolla herrasmiessopimuksen tultua vaivihkaa ilmi.
JYP rimpuili tavanomaisen rumat tappiot maanantaina, tiistaina ja torstaina. Kukaan ei jaksanut suuremmin välittää, kunnes JYP-pomo Mikko Viitanen alkoi avautua joukkueen terveystilanteesta ja siitä, miten seura oli pyynnöistä huolimatta pakotettu pelaamaan, vaikka korona-aitauksessa oli lähes joukkueellinen pelaajia.
Senkään jälkeen juuri kukaan ei vaivautunut selvittämään, keitä olivat ne JYP-paidassa pelailleet hahmot, mutta ilmeisesti lainamiehiä oli naarattu junioreista, kolmesta muusta Liiga-seurasta ja parista Mestis-joukkueesta. Toimistolla oli paiskittu hommia herrasmiesdiilin hengen mukaisesti.
Samoihin aikoihin, kun jyväskyläläiset rimpuilivat vielä toivottomasti Lukkoa vastaan, kävi ilmi, että Sport liputti itsensä hyvissä ajoin radalta ennen viikonlopun kahta otteluaan. Pelaajia ei kerta kaikkiaan ollut koronatartuntojen vuoksi. Ei mitään saumaa urheilla.
Lauantaiaamuna Ilves puolestaan totesi, ettei illaksi suunniteltua paikallisottelua kannata pelata. Onneksi oli Tapparan kotimatsi (ja lipputulot).
− Ei olisi ollut edes täytemiehillä mahdollisuutta saada joukkuetta kasaan, kertoi toimitusjohtaja Risto Jalo. Ei junnuista, ei Mestiksestä, ei naapuriseuroista. Jalo ei vaivautunut edes vakuuttamaan kuulijaansa poissaolijoiden määrällä, paljon oli.
Olisikohan hommassa kokeneempi Viitanen saanut joukkueen soiteltua kasaan Jalon puolesta, vai olisiko hänenkin puhelimensa jo ollut äänettömällä keittiössä lataamassa? Kävikö niin, että Jyväskylässä oltiin auttamattoman naiiveja vai oliko muilla sittenkin vain parempia syitä olla pelaamatta?
Heikko viestintä jättää aina jälkeensä tyhjiön, ja asioista välittävät ihmiset alkavat täydentää riittämätöntä informaatiota omilla tulkinnoillaan.
Tällaisia tulkintoja ovat vaikkapa se, että JYP pakotettiin pelaamaan panoksettomia pelejään, pelaajien terveydestä ei juuri välitetä, Sport leikkii eri säännöillä, Ilveksen taas ei kannattanut riskeerata kärkitaiston arvokkaita pisteitä pelaamalla, eliitti suosii tiettyjä seuroja ja että Sport-Hiltunen johtaa Liigaa epäreilusti.
Lopulta on aika lailla yhdentekevää, mikä on totuus – koska värikkäitäkään tulkintoja ei enää saa palautettua Pohjanmaalla avattuun matolaatikkoon.
Liiga kaivoi tämänkin kuopan aivan itse. Tehtiin porsaanreikäinen päätös, jonka toteutukseen ei edes yritetty soveltaa johdonmukaisuutta, viestintä hoitui kiukuspäissään vahingossa.
Touhuttiin harrastesarjan tapaan eli puuhastellen. Toivottavasti siinä veljien aiemmassa herrasmiespalaverissa oli edes mokkapaloja tarjolla.
