Suomi kohtasi MM-kisojen alkusarjan viidennessä ottelussaan Saksan. Toni Söderholmin valmentama joukkue tarjosi kunnon vastuksen mukauttaessaan taitavasti peliään Leijonien mukaan.

Millaisia maalipaikkoja Leijonat onnistui luomaan ja miten ne syntyivät? No, niiden luominen ei oikein onnistunut. Puolustuspeli toimii, eikä viisikkopelin kanssa ole varsinaista hätää. Maalinteko on Leijonien isoin huolenaihe lähestyviä pudotuspelejä ajatellen.

Hyökkäyspelistä vain puuttuivat viimeiset ideat Saksaa vastaan. Ne ovat puuttuneet enemmän tai vähemmän koko turnauksen ajan. Kahden erän jälkeen Suomen hyökkääjillä oli seitsemän laukausta kohti Saksan veräjää.

Ensimmäisen todellisen maalipaikkansa Suomi sai, kun Teemu Turunen pääsi avauserässä kääntämään hyökkäysalueella kiekon kohti Saksan maalia vastustajan harhasyötön seurauksena. Peliväline kuitenkin karkasi ratkaisevalla hetkellä.

Turunen hankki myös samassa vaihdossa Leijonille ylivoiman, josta takakolmiopelin kautta syntyi 1−0-johtomaali Anton Lundellin lavasta − hyvä niin, sillä erikoistilanneonnistumiset ovat todella tärkeitä takeltelevan maalintekopein elvyttämiseksi.

Avauserä oli tarkkaa pelaamista ja vaikka Suomi laukauksia hallitsikin, maalipaikat olivat kiven alla. Useat laukaukset lähtivät b-pisteiden yläkaarilta ilman maskia Mathias Niiederbergerin edessä.

Muutamaan otteeseen Leijonat sai heitettyä kiekon maalin eteen ohjattavaksi, mutta saksalaiset siivosivat hyökkääjät pois tekopaikoilta ja pistivät tarvittaessa trapin pystyyn keskialueelta. Suomen hyökkääjät eivät päässeet Saksan pakkien taakse.

Suomi otti pikkuhiljaa toisessa erässä kikkapankkiinsa enemmän pystyavauksia jo avauserässä nähtyjen rintamahyökkäysten oheen. Avaukset karkailivat puolin ja toisin, niinpä toisessa erässä nähtiin myös paljon pitkiä kiekkoja. Erän edetessä Saksa nosti aiemmista otteluista tuttua prässiään, mikä hankaloitti Suomen avauspelaamista. Tähän ei keksitty lääkettä.

Arttu Ruotsalaisen vastaiskusta iskemä 2−1 -maali oli tuloksellinen pelastus Suomelle, sillä nyt leijonalauma saa kaksi viimeistä alkusarjaotteluaan miettiä, miten se pääsisi tilanteeseen, jossa sen ei tarvitsisi tehdä maalia ihan jokaisesta potentiaalisesta paikasta voittaakseen ottelun.

Leijonien maalipaikat syntyvät yksittäisten pelaajien ja yksittäisten tilanteiden kautta. Joukkueen toteuttama pelisysteemi toimii tällä hetkellä omiin päin, mutta nykyisellä taktiikalla maalimäärät pysyvät maltillisina. Maltillisuudella voi kyllä voittaa mestaruuksia − paitsi, jos ne liittyvät maalimääriin.