Mielipide

Leijonat on edelleen selvästi merkityksellisin maajoukkue suomalaisille, vaikka sitkeän äänekäs jalkapalloväki yrittää muuttaa narratiivia

MAAJOUKKUE / Kolumni
Jääkiekon ja Leijonien asema on Suomessa edelleen jykevä ja horjumaton, vaikka Huuhkajat ovat muutaman vuoden buumilla saaneet päälle hyvän pöhinän ja perusteettomat puheet jalkapalloyhteiskunnasta.

Suomesta on tullut jalkapalloyhteiskunta. Tämä väite on vahvasti saanut kannatusta ympärilleen viime vuosina, kun Huuhkajat on Markku Kanervan alaisuudessa ottanut huiman askeleen eteenpäin.

Silti on hyvä muistaa, että jalkapallolla ja Huuhkajilla on tosiasiassa edelleen pitkä matka nousta sille tasolle kansansuosiossa, millä jääkiekko ja Leijonat ovat olleet vuosikymmenten ajan. Pysyvää huippusuosiota ei rakenneta parissa vuodessa.

Jääkiekko on ollut valtakunnan merkityksellisin joukkuelaji jo noin 50–60 vuoden ajan, ja merkityksellisimmäksi urheilulajiksi ohi hiihdon ja yleisurheilun se nousi Leijonien ja etenkin vuoden 1995 maailmanmestaruuden myötä. Tämä asema on vuosien saatossa lujittunut niin vahvaksi, ettei sitä horjuteta muutamien vuosien jalkapallobuumilla.

Se on toki selvää, että Huuhkajat ja Palloliitto ovat tehneet erinomaista työtä maajoukkueen imagon parantamiseksi, johon toki eniten on vaikuttanut urheilullinen menestys. Varsinkin sosiaalisessa mediassa Palloliitto näyttää mahtipontisesti esimerkkiä kaikille muille lajeille, millä on huomattava merkitys taistelussa tulevaisuuden seuraajista.

On ollut ilahduttavaa nähdä, että Huuhkajat on tehnyt vaikutuksen etenkin nuoreen kaupunkilaiseen kansanosaan, jossa on iso potentiaali lajin pitkäaikaiselle juurruttamiselle. 

Leijonat on sen sijaan edelleen melko vahvasti keski-ikäisiin ja vanhempaan kansanosaan profiloituva maajoukkue, jonka ympärillä leijuu tietynlainen pöhöttyneisyys, oluenhuuruisuus ja yläluokkaisuus. Asioita, jotka eivät varmasti iske nykyajan nuorisoon.

Ollaanpa nyt kuitenkin rehellisiä, vaikka Huuhkajat lentääkin vahvassa myötätuulessa.

Leijonat on edelleen suomalaisille merkityksellisempi maajoukkue, vaikka jalkapalloväki huuhkajahuumassa vahvasti vastaan väittäisikin. Ratkaiseva ero muodostuu niin sanotuissa kansan syvissä riveissä.

tällainen "peruskansa" on valtava enemmistö Suomessa.

Kumpi maajoukkue todennäköisemmin vetää paikallisen pubin täyteen Lieksassa? Kumman maajoukkueen otteet todennäköisemmin nousevat puheenaiheeksi rakennustyömaan ruokatauolla?

Tietysti edellä mainitut esimerkit koskettavat vahvasti juurikin Leijonien vankinta seuraajakuntaa, mutta pitää myös huomioida, että tällainen "peruskansa" on valtava enemmistö Suomessa.

Vaikka jääkiekon MM-kisat saavatkin oikeastaan joka vuosi irvailuja osakseen, sen huomioarvo on urheilutapahtumista täysin omaa luokkaansa Suomessa. Jopa Leijonien ottelut alkusarjassa italioita ja kazakstaneja vastaan keräävät sellaisia katsojamääriä ruutujen ääreen, mistä muut urheilulajit voivat muutamia poikkeustapauksia lukuun ottamatta vain uneksia.

On täysin mahdollista, että Leijonien merkityksellisyys on laskenut viimeisten vuosien aikana, mutta siitä huolimatta sen asema on täysin horjumaton. Ero jalkapalloon ja Huuhkajiin on tietysti kaventunut, se on selvää.

Jalkapallo tarvitsee vielä vuosia tai pikemminkin vuosikymmeniä aikaa, jotta Suomea voisi realistisesti jossain kohtaa tulevaisuudessa kutsua jalkapalloyhteiskunnaksi.

Mitä Huuhkajien buumille tapahtuu, kun maajoukkueen menestys vielä tämän vuosikymmenen aikana oletettavasti laantuu äärimmäisen kilpailullisessa lajissa? Koska suomalaiset ovat enemmän menestyshullua kuin todellista urheilukansaa, kysymyksen vastaus on helppo päätellä.

Anteeksi vain jalkapalloväki, mutta jalkapalloyhteiskunnaksi pääsemisessä on vielä valtavasti töitä edessä, jotta buumista tulisi Leijonien kaltainen juurtunut instituutio.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös