HIFK:n ykkössentteri ja vuoden 2020 varaustilaisuudessa Florida Panthersiin numerolla 12 varattu Anton Lundell teki debyyttinsä aikuisten maajoukkueessa Ruotsin EHT-turnauksessa helmikuun puolivälissä. Pian turnauksen jälkeen kävi ilmi, että koronakupla oli vuotanut ja turnauksessa mukana olleet liigapelaajat joutuivat karanteeniin.
HIFK tiedotti äskettäin Lundellin saaneen koronatartunnan eli lähes kuukauden poissaolo sarjapeleistä ei johtunut vain karanteenista. Lundellin oireet ovat HIFK:n tiedotteen mukaan lieviä, mutta se ei ole mikään itsestäänselvyys edes nuoren huippu-urheilijan kohdalla.
Esimerkiksi viime vuonna yhdeksäntenä NHL:ään varattu itävaltalainen Marco Rossi on sivussa koko kauden covid-19-taudin jälkioireiden vuoksi. Merkittävä ero Rossin ja Lundellin välillä on toki se, että Rossin komplikaatioiden uskotaan johtuvan pelaamisesta alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa, joka on erittäin tärkeä näyteikkuna NHL:ään.
Lundellin kausi saattoi olla tässä − Ja kaikki yhden C-luokan maajoukkueturnauksen vuoksi.
Lundell puolestaan pelasi merkityksetöntä EHT-höntsää − 19-vuotiaan sentterin tehot 16+9 24 ottelussa pitäisi riittää näytöiksi MM-kisoihin ilman heikkotasoisia turnauksia kesken kauden.
Nyt suomalaisen kiekkoilun kirkkain tähti NHL:n ulkopuolella on ollut sivussa jo kuukauden verran eikä paluuaikataulusta pelikuntoon ole vielä tietoa. HIFK on tosin pärjännyt kiitettävästi myös ilman Lundellia, mutta pidemmällä tähtäimellä tilanne on kestämätön niin yksilölle, seurajoukkueelle kuin maajoukkueellekin − kärsijöiden joukkoon voi lisätä myös koko Liigan, kun yksi valovoimaisimmista tähdistä on pitkään sivussa.
EHT-turnauksien mielekkyyttä Liiga-kauden aikana voi kyseenalaistaa yleiselläkin tasolla, mutta erityisesti koronakriisin kiihtyessä ja tiukimman otteluruuhkan keskellä turnaukseen liittyy enemmän riskejä kuin potentiaalista hyötyä.
Suomalaisessa kulttuurissa jääkiekkoilijan on oltava lojaali sekä työnantajalleen että leijonapaidalle − maajoukkuekutsusta kieltäytyjiä on aina katsottu pahalla silmällä, ja Lundellin itsensä näkökulmasta Leijoniin lupautuminen oli itsestäänselvä askel eteenpäin.
kun pelaajan odotetaan antavan kaikkensa seura- ja maajoukkueille, tulisi vastuullisten tahojen olla valmiita tekemään kaikkensa myös pelaajan parhaaksi.
Periaatteessa maajoukkuekomennus voi antaa pelaajalle lisää itseluottamusta myös seurajoukkueen peleihin, mutta Lundellin tapauksessa on vain häviäjiä.
Saadakseen viestinsä perille on vähän kärjistettävä, mutta pahimmassa tapauksessa Lundellin kausi − ainakin totutun korkealla suoritustasolla − saattoi olla tässä. Ja kaikki yhden C-luokan maajoukkueturnauksen vuoksi.
Jääkiekkoliitto ja Pelaajayhdistys ovat ne tahot, jotka voisivat vaikuttaa siihen, onko monin puolin poikkeuksellisella koronakaudella tarpeellista pelata riskialttiita turnauksia, vaikka kuplaolosuhteet saadaankin rakennettua.
Lojaliteetin pitäisi toimia molempiin suuntiin: kun pelaajan odotetaan antavan kaikkensa seura- ja maajoukkueille, tulisi vastuullisten tahojen olla valmiita tekemään kaikkensa myös pelaajan parhaaksi. Koko EHT-turnauksen sivuuttaminen olisi äärimmäinen toimenpide Jääkiekkoliitolta, mutta kenties jo seuratasolla olisi mahdollista käydä keskustelua joidenkin pelaajien rauhoittamisesta maajoukkuetoiminnasta − nimenomaan tällaisena poikkeusaikana.
Lisäksi Lundell on vain yksi esimerkki − Ässien Peter Tiivola oli Karjala-turnauksessa saadun käsivamman vuoksi lähes kaksi kuukautta sivussa ja Ruotsin EHT-turnauksen jälkeen erinomaista kautta pelaava sentteri oli koronatartunnan takia noin kuukauden pois peleistä. Pelaajilla tuntuu olevan vain käyttöarvo − kiekkoilijat ovat alisteisessa asemassa sekä työnantajiinsa että maajoukkueeseen nähden.
Odotusarvona on Leijona sydämessä ja pelipaidan rintamuksessa, korona keuhkoissa oli ei-toivottu sivuvaikutus.
