NHL:n apulaiskomissaari Bill Daly erehtyi olemaan julkisuudessa rehellinen.

Hän totesi pari viikkoa sitten, että mikäli World Cup saadaan kalenteriin toivotusti helmikuulle 2024, turnausjärjestäjä NHL haluaa venäläiset NHL-pelaajat mukaan. Käytännössä turnaus alkaisi jo ensi syksynä, koska silloin pelattaisiin karsinnat, joihin suurmaiden ei tarvitse osallistua. Daly perusteli ajatteluaan, kuten muuallakin urheilumaailmassa on viime aikoina ajoittain tuumailtu: koska venäläispelaajat eivät ole tehneet mitään väärää, joukkue voitaisiin mahdollisesti ottaa mukaan.

Kommenttia on sittemmin yritetty laimentaa selittelyllä siitä, että koska maailmanpolitiikka voi vielä kääntyä moneen suuntaan, olisi hölmöä sanoa vielä mitään ehdotonta vuodesta 2024. Niin tietysti onkin. Pelkkä oven raollaan pitäminen vuodeksi 2024 ei siksi lausunnossa niin erikoinen asia olisikaan.

Mutta tämä perustelu.

Koska "venäläispelaajat eivät ole tehneet mitään väärää".

Voi sentään.

***

On vaikea uskoa, että kukaan todellisuutta täysin ymmärtämätön idiootti voisi päätyä missään organisaatiossa Dalyn kaltaisen johtajan asemaan.

Tätä "pelaajat eivät ole tehneet mitään väärää" -lausetta on siksi vaikea laittaa pelkän tyhmyyden tai elämänkokemuksen puutteen piikkiin. Joku nuori hiihtäjälupaus tai jalkapalloilija saattaa niin tulla sanoneeksi ymmärtämättömyyttään, mutta ei NHL:n varakomissaari.

Siksi lausunto paljastaa jotakin kylmäävää sanojen takana olevaa ajattelua ohjaavasta arvomaailmasta.

Samalla se selittelevä tapa, jolla muu NHL – ja välttelevä tapa, jolla Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF – on tätä sanailua kommentoinut, kuvaa koko kansainvälisen lajiyhteisön arvomaailmaa.

Samalla herää ihmetys. Antavatko kansalliset jääkiekkoliitot todellakin lajin kansainvälisen imagon ajautua näin epäselville vesille?

***

Eikö kukaan enää lue Hannah Arendtia?

Kysymys on tahallisen ironinen. Oikeastaan pään aukomista näille lätkäjätkille.

Ketäpä enää 2020-luvulla kiinnostaisi filosofi, joka ylivoimaisesti osuvimmalla tavalla osasi kuvata natsi-Saksan yhteiskunnassa tapahtuneen kehityskulun, jossa pahuus arkipäiväistyi niin, että sen olemassaolo hyväksyttiin yleisesti elämänmenoon kuuluvaksi itsestäänselvyydeksi. Paha arkipäiväistyi.

Arendt ei kerännyt ystäviä sillä, että todisteli, kuinka kolmannen valtakunnan tuhokoneisto mahdollistui nimenomaan niin sanotun tavallisen kansan saamattomuuden vuoksi.

Paha ei arkipäiväisty, jos kriittinen massa tavallisia ihmisiä ei sitä mahdollista. Siis ei ala sulkea silmiään asioilta, jotka pohjimmiltaan tietää vääriksi. Ei jätä ottamatta hiljaisuudellaan saamaansa hyötyä pahuuden koneistosta.

Sama ilmiö, mikä näkyy koulujen pihalla kiusaustapauksissa tai työpaikkojen syrjintätapauksissa – ja missä tahansa yhteiskunnassa, jossa ihmisoikeudet eivät toteudu.

Tavallista "syytöntä" kansaa ei tule vapauttaa velvollisuudestaan reagoida siihen, miten johtajat heitä johtavat ja mitä ympärillä tapahtuu. Kun puhutaan nyt esillä olevan mittaluokan pahuudesta, on avattava suu, noustava vastarintaan, lietsottava omaa lähipiiriään näkemään todellisuus – tai yritettävä paeta maasta.

Hiljainen sopeutuminen ja mukautuminen on syyllisyyttä.

***

Venäjän hyökkäyssota ja maassa vallitseva surrealistinen valhetodellisuus on tehnyt Arendtin ajattelusta taas ajankohtaista.

Maata johtaa hullu vain yhdestä syystä: hänen annetaan johtaa.

Toki tavallisen venäläisen perheenäidin on vaikeaa ryhtyä vastarintajohtajaksi. Ei yksilöä pidä liiaksi syyllistää, jos maassa on tuhatvuotinen perinne hirmuhallinnosta. Helppoa on suomalaisen toimittajan huudella filosofian kirjan takaa.

Mutta kun puhumme venäläisestä jääkiekkoilijasta tai kenestä tahansa venäläiseen jääkiekkosysteemiin osallistuvasta ihmisestä, asetelma muuttuu.

Venäläinen urheilusysteemi on monin tavoin tehnyt selväksi, miten keskeinen osa puolustusvoimia ja länttä vastaan suuntauvan ideologisen taistelun joukkoja se on. Urheilu on keskeinen Vladimir Putinin koneiston mahdollistaja. Ja siinä nimenomaisesti jääkiekolla on vieläpä erityinen rooli.

Kuka tahansa, joka menee sellaisen systeemin palkkalistoille, on osallinen Ukrainassa aloitettuun kansanmurhayritykseen. Aivan kuten oli hän, joka natsi-Saksassa valmisti tehtaanhihnalla keskitysleirille meneviä kaasuputkia ja meni illaksi kotiin paistamaan lapsilleen bratwurstia.

Yksilö voi toki aina uskotella, että "tää on vain mun työtä". Mutta ei ulkopuolisten sellaista uskoa tarvitse.

***

Venäjän hyökkäyssota yhtenäisti läntistä maailmaa. On tehty selväksi, mitä ajatellaan.

Läntisen maailman poliitikot ja yritysjohtajat ovat hämmentävän yksituumaisesti todenneet, että tuon regiimin kanssa ei tehdä yhteistyötä. Myös urheilussa on, muutamasta takeltelusta huolimatta, otettu sama asenne.

Se, että NHL alkoi silti puhua venäläisistä tavoittelemassa World Cupin voittoa, herättääkin pari peruskysymystä.

Ollaanko NHL:ssä niin tyhmiä, että oikeasti uskotaan etteivät "pelaajat ole tehneet mitään vääriä?"

Vai onko kyse siitä, että tajutaan kyllä, mikä on jääkiekon rooli Putinin koneistossa, mutta sivutetaan se fakta oman bisnesedun vuoksi?

Vaikeaa arvioida, kumpi näistä vaihtoehdoista on masentavampi.

***

Olipa NHL:n lausahdusten sekä IIHF:n aiheessa osoittaman epäselvyyden taustalla naiivi tyhmyys tai bisneskyynisyys, kumpi tahansa on koko jääkiekosta välittyvän mielikuvan kannalta ongelma.

Onko se idioottien laji? Onko se julmurien laji? Onko se ahneiden kyynikoiden laji?

Onko se Putinin kavereiden laji?

Meneillään oleva sota tulee muokkaamaan maailmaa uusiksi. Myös lännessä. Kaiken tämän jäljiltä aletaan joskus rakentaa uutta maailmaa. Silloin sitä rakennetaan tietoisena siitä, miten erilaiset yhteisöt osallistuivat näihin kriittisiin hetkiin. Kun iso osa urheilevaa maailmaa on tehnyt selväksi, miten he Venäjän tapahtumiin suhtautuvat, ei ole samantekevää, jos yksittäinen laji päätyy näyttämään negatiiviselta poikkeukselta.

Nyt jääkiekkojohtajat ovat luoneet henkeä, jonka seurauksena historia ei välttämättä muista jääkiekkoa hyvällä.

***

Yksittäisen NHL-komissaarin ulostulo voi olla vain yksilön horinaa – jos yhteisö tekee selväksi, että se on vain yksilön horinaa.

Jos ei tee, näin arvovaltaisesta suunnasta tullut puheenvuoro jää elämään koko lajin ajattelua ja arvoja kuvaavaksi. Joten, olipa taustalla typeryys tai arvomaailman kylmyys, nyt olisi IIHF:n johdon aika toimia.

Jos IIHF ei aio toimia, olisi viime vuosina painoarvoaan ja merkitystään monin tavoin nostaneiden suomalaisten pukumiesten aika herätä toimimaan myös lajin kansainvälisen kokonaisuuden hyväksi. IIHF:n pääsihteeri on Matti Nurminen. Hallituksessa istuu Heikki Hietanen. Miesten MM-kisat olivat täällä tänä vuonna ja ovat myös ensi vuonna. Jarmo Kekäläinen on NHL-seuran monivuotinen GM. Lisäksi on tietysti jääkiekkomaailmassa erittäin verkostoitunut IIHF:n entinen varapuheenjohtaja Kalervo Kummola.

Suomalaiset ovat kyllä suomeksi puhuessaan olleet selkeitä, mutta millä äänensävyllä toimitaan maailmalla?

Suomalaisedustajien olisi nyt syytä tehdä muuallakin kuin Suomessa selväksi, miten Kansainvälisen jääkiekkoliiton tulee Venäjään suhtautua – ja minkälaiseen yhteistyöhön ollaan World Cupin suhteen valmiita NHL:n kanssa.

Täytyy vaatia selkeää kannanottoa. IIHF ei tee mitään yhteistyötä Putin Venäjän eikä Putinin koneistoa vähintään hiljaisuudella tukevien urheilijoiden kanssa. Piste.

Toistaiseksi tällaista näkemystä ei ole kuultu. Eikä taideta kuullakaan, elleivät nimenomaisesti suomalaiset moista IIHF:ssä vaadi.

Jos eivät vaadi, mitä siitä pitäisi ajatella?

Jari Kupila on Suomen tunnetuimpia urheilujournalisteja. Hän on Liikunta & Tiede -lehden päätoimittaja ja tietokirjailija, joka valmistelee Jyväskylän yliopistolle väitöskirjaa urheilun roolista osana suomalaisen yhteiskunnan modernisaatioprosessia. Jatkoajan uutta Kupila-palstaa julkaistaan joka toinen viikko. Kupila tunnetaan perinnelajien, kuten yleisurheilun, pesäpallon ja maastohiihdon, miehenä. Nyt hän astuu metsästä valoon, jääkiekkoon.